Ijeoma Oluo: So you want to talk about race

Ijeoma Oluo: So you want to talk about race

Seal Press 2018

248 s.

Pisteitä: 5/5

Blogiani seuraavat tietävät, että feminismi on minulle tärkeä aate. Tasa-arvoon ja yhdenmukaisuuteen on pitkä matka. Omalla kohdallani on ollut tärkeä opetella huomaamaan, mitä etuoikeuksia minulla valkoisena länsimaisena korkeastikoulutettuna naisena on. Ijeoma Oluon upea So you want to talk about race on yksi etappi matkallani, jossa annan tilaa niille, joiden ääntä en ole useinkaan kuullut ja jossa pyrin tulemaan tietoiseksi omista etuoikeuksistani. 

Oluon esikoisteos käsittelee rotua ja intersektionaalisuutta. Yleistajuisessa, hyvin rakennetussa teoksessa Oluo pureutuu niihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja käytänteisiin, jotka toisintavat ajatusta valkoisten paremmuudesta ja jotka sortavat rodullistettuja. Teos on suunnattu toisaalta tarjoamaan samastumispintaa rodullistetuille, toisaalta avuksi niille valkoisille, jotka haluavat kouluttaa itseään ja perehtyä rotukysymyksiin. 

Do you believe in justice and equality?

Because if you believe in justice and equality you believe in it all of the time, for all people. You believe in it for newborn babies, you believe in it for single mothers, you believe in it for kids in the street, you believe in justice and equality for people you like and people you don´t. You believe in it for people who don´t say please. (p.204)

Oluon teoksen keskeisenä sanomana on, että mikäli tasa-arvoa oikeasti kannattaa, sitä kannattaa kaikille, siis myös rodullistetuille. Etuoikeutettujen valkoisten on turha tulla sanomaan, että he uskovat ihmisarvoihin, mikäli niitä ei sovelleta kaikille. So you want to talk about race osoittaakin karkealla tavalla, miten kaksinaismoralistisessa maailmassa elämme. Poliisit, joiden tehtävänä on suojella kaikkia, suojelevatkin pääasiassa vain omiaan. Kulttuurisen omimisen vahingollisuutta ei myönnetä, vaan naamiaisissa huvitellaan toisten todellisilla identiteeteillä. Amerikanaasialaisia pidetään esimerkkinä kunnollisista maahanmuuttajista, ja heidän kipunsa ja kokemuksensa unohdetaan. Oluo muistuttaa, että jokainen valkoinen on rasisti, sillä me valkoiset olemme syntyneet maailmaan, joka on rasistinen ja jossa valkoisuus selvästi hyödyntää meitä. Oluo painottaa, että on valkoisten tehtävä kouluttaa itseään toimimaan paremmin: rodullistetut eivät ole velkaa. 

Oluo on taitava rakentamaan tekstiä. Jokainen luku on nimetty jonkin kysymyksen mukaan, johon Oluo sitten vastaa. Teos alkaa rasismin määrittelyllä, minkä jälkeen käsitellään esimerkiksi etuoikeuksia, intersektionaalisuutta ja poliisin toimintaa. Jokainen luku alkaa Oluon omakohtaisella arkisella esimerkillä, joka havainnollistaa kutakin poliittista teemaa. Tämän jälkeen Oluo kirjoittaa teemasta yleisemmällä tasolla, ja luvun lopussa annetaan toimintaohjeita niin rodullistetuille kuin valkoisillekin. Oluo kietoo arjen ja politiikan hienosti toisiinsa ja havainnollistaa käsittelemiään aiheitaan tehokkaasti. So you want to talk about race hyödyntää taitavasti sekä lukijan tunteita että tämän järkeä. 

So you want to talk about race kannattaa lukea. Se on yleistajuinen esitys rodusta ja rodun merkityksestä, vallasta ja vallan uhriksi joutumisesta, intersektionaalisuudesta ja sen puuttumisesta. Oluon teos on hyvä teos niille, jotka eivät ole vielä perehtyneet tarpeeksi rodun merkitykseen, mutta havainnollisine esimerkkeineen se auttaa myös niitä, joille intersektionalisuus on tuttu käsite.