Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?

Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?

Gummerus 2018 (2016)

Suom. Kristiina Vaara

400 s.

Pisteitä: 4/5

Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? on kolmas osa Normaali-sarjasta, joka on feministinen nuorille suunnattu romaanisarja. Tässä osassa ääneen pääsee Lottie, joka ei pelkää tunnustaa olevansa feministi. Tapahtumat alkavat, kun Lottieta häiritään seksuaalisesti kadulla. Ikävistä kommenteista typertynyt Lottie päättää, että on aika toimia, ja avaa haasteen, jossa hän raportoi kuukauden ajan kaikista seksistisistä tapahtumista. Evie ja Amber ovat vahvasti mukana projektissa, ja samoin Will, anti-feministinen koulutoveri, joka lupautuu projektin kuvaajaksi.

Mitä tytön täytyy tehdä? on mielestäni Normaali-sarjan vahvin osa. Tässä romaanissa feminismi on pääosassa eikä sitä peitellä: Lottie toimii tehdäkseen maailmasta tasa-arvoisemman. Erilaisten juonenkäänteiden avulla Bourne nostaa esille monia tilanteita, jotka ovat pohjimmiltaan seksistisiä ja suosivat yleensä miessukupuolta. Osa tilanteista saattaa tuntua kömpelöiltä ja teokseen väkisin kirjoitetuilta, mutta toisaalta pidän tärkeänä, että seksismi nostetaan esiin ja siitä puhutaan. 

Osallistun teoksella Jatkumo-sarjakirjahaasteeseen. Normaali-sarja on hieno välietappi nuortenkirjallisuudessa, sillä se tuo aktiivisesti esiin feminismin. Bournen luomat hahmot taistelevat perinteisiä sukupuoliodotuksia vastaan ja tekevät näkyväksi sen, että tyttöjä on kunnioitettava yhä enemmän. Sarjaan kannattaa tutustua, ellei sitä ole vielä tehnyt.

Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta Normaali-sarjassa on yksi iso puute: sen feminismi on valkoisen yläluokan feminismiä, jonka jäsenet eivät juuri tunnista omia etuoikeuksiaan. Bourne käsittelee rodullistettujen ja ei-heteroiden asemaa vain yhdellä virkkeellä eikä ota kantaa siihen, miten Lottie ystävineen toisintaa käsitystä siitä, että vain valkoisten feminismillä on väliä. Olen monestakin syystä pettynyt siihen, ettei Mitä tytön täytyy tehdä? edusta intersektionaalista feminismiä. Ensinnäkin intersektionaalisuuden huomioiminen tuntuu minusta jo lähes itsestäänselvyydeltä: On kyettävä huomioimaan omat etuoikeutensa ja antamaan tilaa niille, joiden ääntä ei yleensä kuunnella. Toisekseen Bournen hahmot ja heidän keskustelunsa ovat sen verran älykkäitä, että toivoisin teoksen käsittelevän femisnimiä laajemminkin. Tällaisenaan Normaali-sarja antaa tukensa vain tietyille, usein varsin etuoikeutetuille ihmisryhmille, mutta sulkee pois sellaiset (naisoletettu-)ryhmät, joille ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia kasaantuu paljon enemmän. Intersektionaalisuuden puutetta ei voi selittää sillä, että Normaali-sarja olisi vain johdatus feminismiin - nuorilla tulee olla oikeus saada tietää, että feminismi ei liity pelkkään sukupuoleen vaan käsittelee myös esimerkiksi rotuun ja yhteiskuntaluokkaan liittyviä asioita.