Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Huippu huhtikuu - lukukooste

Kuva
Huhtikuusta tuli hieno lukukuukausi, luin yhteensä kymmenen teosta. Innostuin spontaanisti lukemaan runoutta, kokeilin vieraalla kielellä lukemista, ja löysin muutaman erityisen hyvän kertomuksen ja kokoelman. Jihuu! Olen tyytyväinen.
Kirsti Kuronen: Ammeiden aika Zaharia Stancu: Miten sinua rakastinkaan Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James Sophie Kinsella: Shopaholic to the Stars Elias Koskimies: Ihmepoika Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Olen lukenut viime aikoina niin paljon - ja tehnyt välissä kaikkea muutakin - että täytyy palata alkukuun postauksiin muistaakseni, mitä muutamista kirjoista ajattelin. Mieleen on jäänyt vain joitakin tunnetiloja: Kuronen oli ihan hyvä tarina, potentiaalia, Miten sinua rakastinkaan oli tönkkö ja kuivakka mutta toiston käytön käytössä oivaltava. Hemingway laahasi, uurastin itseni loppuun, Hooperiinkin…

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Kuva
"Kun äiti kumartuu sängyn ylle, tukka valuu korvien takaa ja osuu minua suukkojen mukana naamaan. Kun sanon äiti kumartuu, se on vielä tässä. Kun äiti kumartui, se menee jo pois. Isä ei puhu äidistä, koska se ei pysty sanomaan kumartui. Se ei pysty puhumaan menneeseen, se aloittaa toisinaan lauseen äidin nimellä, mutta jättää sitten kesken." Osuma: Tämä kirja osui. Vielä lukemista aloitellessa epäröin, vastaako romaani sittenkään odotuksiani, mutta oh, kyllä se vastasi. Taivaalta tippuvat asiat pitää sisällään niin hienoja kuvauksia surusta, traumasta ja odottamattomista sattumista, että kirjoitin muistiin epäilemättä monta sivullista tekstiä. Ahava ilmaisee olemista osuvin sanoin, eikä talovertauskaan tunnu tässä teoksessa loppuunkulutetulta. Nautin siitä, miten pienet ja konkreettiset asiat symboloivat suuria. 
Sisäkkäiskertomukset: En yleensä arvosta sisäkkäiskertomuksia. Minusta ne tekevät kirjasta vaikealukuisen ja johdattavat sekä lukijan että päätarinan harhapoluille. A…

Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus

Kuva
Runoja vanhuudesta, kaupungista, pohjoisesta. Suomalainen elämä, suomalaiset vuodenajat, talvi ja kevät, pimeys ja valo.
Vertailu: Vaelsin muutama päivä sitten kirjastossa hyvää luettavaa etsimässä. Runohyllylle päädyin vähän sattumalta, se oli sellainen spotaani päätös, nyt runoja. Sekä Slungan että Kejosen kokoelmat tarttuivat mukaan suunnittelematta. Slunga oli minulle hieno kokemus, mikä tuuri, että sellainen ajatuksia ja mielipiteitä nostattava teos sattui hyppysiini! Slungan lukeminen oli helppoa, oli helppo tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja. Kejosen kohdalla kävi jo alusta asti ilmi, etten ihan pääse mukaan. Runojen rytmiikka on sujuvaa ja eleetöntä, pidän lyhyistä runoista ja ajatuksista. Runojen teemoihin ja sanomiin en kuitenkaan onnistunut uppoamaan. Vanhuus tuntuu itselle niin kaukaiselta asialta, etten pystynyt samastumaan. Helsinkikään ei ole tuttu, intertekstuaalisuudet menivät ohitse.
Yhteiskunta: Minulle Kejosen runoteoksessa parasta on sen alku. Pidin kaupunkikuvaukse…

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Kuva
"Mutta me emme saa nuoruuttamme takaisin. Meissä tykyttävä ilon syke hidastuu. Raajamme riutuvat, aistimme uupuvat. Me rappeudumme inhoiksi nukeiksi ja meitä jäytävät muistot intohimoista, joita pelkäsimme liikaa, ja väkevistä houkutuksista, joille emme uskaltaneet antaa periksi. Nuoruus! Nuoruus! Muuta ei maailmassa olekaan kuin nuoruus!"Nuori mies, rakkaus itseensä, omaan kuvaansa. Kaipuu ikuiseen nuoreuteen, iänkaikkiseen kauneuteen.

Yllätys: Useimmiten klassikot yllättävät lukijansa positiivisesti. On oikeastaan kummallista, että vanhoista, aikanaan tai myöhemmin mainetta niittäneistä kirjoista puhutaan niin inhoten. Sana klassikko tuo jo itsessään mieleen vanhan, vanhentuneen, vaikean kielen, koukeroiset lauseet, pitkäveteisyyden. Wilden teoksessa, ainakaan uudessa suomennoksessa, mitään tällaista ei ollut havaittavissa. Kirja oli rakenteellisesti ja teemoiltaan kiinnostava, dialogi oli vahvaa, veti lukijankin päänsisäiseen keskusteluun. Omat lähtökohtani eivät olleet hu…

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne

Kuva