lauantai 18. huhtikuuta 2015

Elias Koskimies: Ihmepoika

Elias Koskimies: Ihmepoika
Gummerus 2014
191 s.
Pisteitä:3/5
Tunnelma: Tjaa. Monenlaista tapahtuu
"Yhtenä hetkenä äiti on kotona.
Toisena hetkenä puhelin pirisee vaativana keskellä eteistä.
Kolmantena hetkenä äiti puhuu puhelimessa.
Yritän tulkita lyhyistä keskusteluista, onko kaikki hyvin. Yritän tulkita äidin kasvoista, onko meneillään hyvä tunti vai huono tunti – asiat muuttuvat nyt niin kiivaassa tahdissa."
Maalaiskylä, pieni erilainen poika, isän sairastuminen, perhe kriisissä. Suuria teemoja, suuria suruja, suuria haaveita.

Symppis: Koskimiehen Ihmepoika on jollakin tavalla hyvin sympaattinen, miellyttävä kirja. Se on helppolukuinen (luin illassa), helposti ymmärrettävä, ja se kuvaa oivallisesti nuoruutta, nuorien ajatuksia. Erityisen vakuuttavaksi koin hetket isän sairastumisen jälkeen, sen, miten elämä muuttui sarjaksi tapahtumia. Koskimies ilmentää tämän hyvin kirjan kielessä: päivät ja tapahtumat muuttuvat yksittäisiksi, rönsyilemättömiksi virkkeiksi.

Murre: Koskimiehen käyttämä murre tuo romaaniin elävyyttä, henkilöhahmoihin aitoutta. En välttämättä tunnustaudu murrekirjojen ystäviksi, ja nuorempana ihailemani puhekielen käyttäminen ei enää vakuuta minua kerrontakeinona. Koskimies käyttää murretta dialogeissa ja tekee sen luontevasti, systemaattisesti, koko sanastoa viilaten. Se ilahduttaa, koska kaikista luotaantyöntävintä on pelkkä persoonapronominien puhekielistäminen: mää tai mie ei yksistään tuo kieleen aitoutta.

Vajaa: Jollakin tapaa Ihmepoika jäi minulle kuitenkin vajaaksi. Minulle kirja hahmottui kahtena osana, jossa ensimmäisessä käsiteltiin isän sairastumisen vaikutusta perhe-elämään ja toisessa poikapäähenkilön seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä. Kummastakin jäi puuttumaan lopullinen syvyys. Myös Katri on huomannut saman: mitä useamman teeman käsittelyä kirja tavoittelee, sitä helpommin tärkein jää monimuotoisuuden alle.Ihmepojassa oli myös elementtejä, jotka eivät tuntuneet kovinkaan omaperäisiltä. Kirjan tapahtumia kehystää odotus tulevasta kesästä, jota kaverikin hehkuttaa: "Mää en kestä, tästä tullee ihana kesä mää tiejän sen jo nyt ja musta on greisii ett me voidaan viettää se yhdessä!!!" Ei siis yllätä, että kesästä ei tulekaan hehkeä vaan se luisuttaa koko perheen jonkinlaiseen alamäkeen, henkiseen haurastumiseen. Pienen kylän henkinen ahdistavuus, tuppukylämäisyys, on sekin monesti kuultua. Lopputapahtumissakin voi aavistaa ennalta-arvattavuutta, ja ratkaisuun kiirehdettiin yllättävän kiivaalla temmolla, vaikeuksitta. Minä olisin kaivannut päähenkilön olemiseen enemmän epävarmuutta ja yrityksiä: nyt lopusta jäi ja sen pituinen se -maku. 

Haaveilu: Ihmepojan lämpimimpiä kohtauksia olivat päähenkilön haaveilut. Haaveilulla on parantava voima, mutta se on myös jonkinlaista todellisuuspakoa, todellisuuden kieltämistä. Pojalla on suuret unelmat, hän haluaa kauas. Perheen kärsiessä ja äidin masentuessa poika kaipaa elämäänsä hyvinvoivaa, tavallista perhettä, jossa mitään pahaa ei tapahdu ja arki rullaa: sirkustirehtööri-isä ottaisi suojatiksi, äiti tekisi spagettia lihapullilla. Suuren maailman New York näyttäytyy unelmien kaupunkina, sellaisena, jossa mahtuisi olemaan oma itsensä. On herkkää mutta samalla surumielistä seurata päähenkilön haaveilua ja haavemaailmassa elämistä. Tuntuu aina lohduttomalta, että hyvää oloa saadakseen täytyy turvautua haavemaailmaan. Kunpa näille herkille nuorille voisi tarjota maailman, jossa saisi olla oma itsensä, toteuttaa unelmiaan, nauttia aidosti.

Erilaisuus: Nuorena on julmaa olla erilainen. Nuoria ympäröi tarkka ja tiukka hierarkkinen järjestelmä, jossa ihmiset luokitellaan vaatteiden, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Normeja ei saa rikkoa tai vastustaa, ei varsinkaan sukupuolelle asetettuja. On osattava olla paikoillaan, tavoiteltava tiettyä roolia. Koskimies nostaa teoksessaan esille tämän tärkeän asian: jokaisen tulisi saada olla oma itsensä. Ihmepoika kuitenkin osoittaa, miten niin omia tunteita, ajatuksia kuin todellista minuutta on piiloteltava päivä päivältä ja vuosi vuodelta. Ihmepojassa erilaisuutta korostetaan päähenkilön pieneydellä, eihän mies (edes nuori) voi olla pieni, jonkinalisella herkkyydellä sekä ennen kaikkea sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvillä pohdinnoilla. Ahdasmielisine maalaiskylineen teos kuvastaa yhteiskunnan jäykkyyttä, suvaitsemattomuutta. On tavoiteltava suurta ja kaukana olevaa, jotta itsensä voisi löytää. Olen miettinyt paljon sitä, mikä nuoruudessa tekee nuoret ja nuoruuden niin julmiksi. Koskimies ei anna lopullista vastausta tähän mutta kuvaa terävästi sitä, miten kaikki rakentuu - tai on rakentumatta - sosiaalisten suhteiden ympärille. Toiset päättävät, kuka saat olla.

2 kommenttia:

  1. Luin tätä komediallisena kertomuksena, jossa mukana synkempiä sävyjä niin kuin komediassa yleensäkin. Nautin suuresti. Aivo sulaa vieläkin tätä muistellessa!

    VastaaPoista
  2. Minuun tuo Aivo sulaa -juttu ei ihan uponnut, vaikka se jotenkin olennainen osa kirjan kieltä ja henkilöiden ajattelua onkin. Mutta kyllä tämä teos moneen otteeseen huvitti, juuri tuo nuorten ajattelumaailma ja ehkä vähän siihen liittyvät draamatkin 😃

    VastaaPoista