tiistai 14. huhtikuuta 2015

Viihteellä englanniksi: vuoden eka vieraskielinen

Kinsellan uusin
ei ollut coolein
lukemistani.
Kaksi pistettä.
Toisaalla: Muutamat bloggaajat ovat viime aikoina jakaneet kokemuksiaan vierailla kielillä lukemisesta. noora haastoi itsensä lukemaan ruotsiksi, selätti epätoivon ja koki saavansa alkuperäisteoksesta paremman kontaktin kieleen ja merkityksiin. Ellen puolestaan on iloinnut edistymisestään englanninkielisen kirjallisuuden lukemisessa, ja Kirjaneito esitteli vähän aikaa sitten omia kokemuksiaan ja jakoi vinkkejään englanniksi lukemiseen.

Oma tausta: En lue kovin aktiivisesti vierailla kielillä. Vuoden mittaan noita kirjoja kertyy yleensä noin viisi, ja suurimman osan luen ruotsiksi. Englanti on minulle jollakin tavalla vaikeampi kieli, vaikka ymmärrän ja puhun sitäkin ihan hyvin. Ehkä kyse on tunnesiteestä: pidän enemmän ruotsista, haluan käyttää ja harjoittaa kieltä aktiivisesti ja pidän ruotsin taitoa vahvuutenani. Englantia en osaa lähestyä muuten kuin hyötynäkökulmasta: sitä nyt tarvitsee. Saksaakin olen opiskellut, mutta kirjan lukeminen saksaksi - no, siinäpä tavoite! Ehkä ensi kesänä?
 
Kinsella: Tämän vuoden ensimmäinen vieraskielinen kokeilu oli Sophie Kinsellan Shopaholic to the Stars. Chick lit -genre ei vaadi lukijaltaan teräskunnossa olevaa lukutaitoa, olennaista on jonkinlainen viihtyminen, hyvä mieli, Kinsellan kirjoissa paikoitellen nauraminenkin. Kinsellan kirjat ovat hyvä tapa aloittaa vieraalla kielellä lukeminen, sillä tarinat ovat helposti ennakoitavissa, sanasto on naistenlehdistäkin tuttua, melko konkreettista, ja kielellisiltä rakenteiltaan (virkkeiden pituus, fraasit, lausetyypit) kirja on suht yksinkertainen. Oma lukukokemukseni ei siis suinkaan ollut mitenkään ylitsepääsemätön, vaikkakin toki tavallista hitaampi. Shopaholic to the Stars on suhteellisen paksu romaani, joten aina välillä iski pieni pakokauhu siitä, eteneekö kirja runsaslukuisista tapahtumista huolimatta ollenkaan. No, kyllähän tarina eteni, joskaan ei sillä tavalla ja loistokkuudella kuin olisin toivonut.

Sävyt: Olen pikkuhiljaa oppinut lukemaan vierailla kielillä niin, että en jumitu tuntemattomiin sanoihin. Kinsellan kirjassa oli helppo pysytellä mukana, koska tarinassa oli ennalta-arvattavia piirteitä. Siitä huolimatta minua häiritsi toistuvasti se, että en pystynyt hahmottamaan deskriptiivisten, kuvailevien sanojen merkityksiä. Usein on helppo aavistaa, että esimerkiksi jollakin verbillä tavoitellaan tiettyä äänen tai liikkeen sävyä, mutta nämä sävyt jäävät ei-natiivilta lukijalta huomaamatta. Kouluopetuskaan ei mielestäni tue kuvailevan kielenkäytön hallintaa.

Sanasto: Tällä kertaa en pitänyt sanakirjaa vierelläni ollenkaan. Chick lit -genre on minulle tuttu, englanniksikin, ja lukeminen oli vaivatonta. Ajattelin keskittyä nauttimaan tarinasta, en kielen oppimisesta. Ongelmalliseksi koin kuitenkin sen, että en saanut lukemisesta irti mitään uutta. Kielitaitoni on sillä tasolla, että minun on helppo päätell, minkä tyylisiä sanat ovat, mutta tarkkoja merkityksiä en pystynyt pelkästään lukemalla ymmärtämään. Se häiritsi. Pysyin kyllä juonessa koko ajan mukana, pystyin ymmärtämään pääkohdat, mutta koska en aktiivisesti keskittynyt samalla myös sanaston kartuttamiseen, en myöskään oppinut uusia ilmaisuja. Toisaalta säästyin työläydeltä, jonka sanakirjatyö kerta toisensa jälkeen aiheuttaa, lukukokemus oli sujuva.

Taso: Kun lukee vieraalla kielellä, on olennaista löytää itselleen kirja, joka on kieleltään jollakin tavalla sopivalla tasolla. Lastenkirjoista on helppo aloittaa, koska niiden sanasto on konkreettista, mutta ongelmaksi voi muodostua se, etteivät aiheet motivoi (tosin satuja on aina ihana lukea!). Klassikoihin tarttuminen taas tuntuu ainakin minusta ylivoimaiselta, sillä kyseiset kirjat ovat usein kieleltään ja rakenteeltaan haastavia, sanastoltaan ja teemoiltaan abstrakteja. Olen yrittänyt tahkota Grassin Peltirumpua suomeksi jo monena vuonna, onnistumatta siis, ja voin vain olla tyytyväinen, ettei saksanopiskelupalkintokirja ollut kohdekielinen. Kinsellan kohdalla kävi puolestaan niin, että kirja ei vaatinut minua kehittämään kielitaitoani: koska pysyin koko ajan sujuvasti juonessa mukana, en keskittynyt ollenkaan sanaston rikastuttamiseen. Hieman jäi harmittamaan, olisinhan itse voinut vaatia itseltäni enemmän. Toisaalta lukemisesta jäi hyvä mieli: arkinen englanti sujuu minulta hyvin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti