Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Craig Thompson: Blankets

Kuva
Olen viettänyt viikonloppua, jolloin luen vain poikaystäväni hyllystä. Sohvalle oli jäänyt sarjakuvakirja, jota hänelle oli suositeltu. Ihailin teoksen kaunista kantta, ja huomasin, että kyse on Craig Thompsonin Blankets-teoksesta. Koska Habibi oli minulle aikanaan iso elämys, en voinut vastustaa kiusausta. Ahmaisin Blankets-sarjakuvaromaanin sunnuntaisina iltapäivän tunteina.
Blankets on tarina sisaruudesta, uskonnosta ja ensirakkaudesta. Se on Thompsonin omaelämäkerrallinen kertomus, joka alkaa lapsuudensängystä, veljesten keskinäisestä peittotappelusta. Thompsonin perhe on uskonnollinen, elämä rajattua, ja lapsia pelotellaan synnillä. Kun Craig sitten rakastuu, suhde perheeseen ja uskontoon muuttuu.
Habibin kaltaisen uniikin, silmiä avartavan teoksen jälkeen mikä tahansa sarjakuvaromaani ei tunnu huikaisevalta. Minua vaivasikin lukiessa tunne siitä, että tällaisia kertomuksia olen lukenut ennenkin. Uskonnollisen, ahdasmielisen amerikkalaisperheen keskellä kasvanutta nuoruutta ovat …

Sami Minkkinen: Havaintoja parisuhteesta

"Joskus aamuyön tunteina mielessäni käväisee ajatus, että miltä se tuntuisi viettää aamuja ihan yksin. Sellaisia omia aamuja. Ihan omana itsenään yksin. Jättäisi astioita minne sattuu ja levittäisi sanomalehden asunnon kaikkiin huoneisiin. Onneksi se on vain ohimenevä ajatus. Sellainen häivähdys jostakin toisesta todellisuudesta. Koska naisen ja lapsen tuoksu aamuisin on paras tuoksu, mitä mies voi eläessään haistella. He eivät sano samaa minusta." Mitä tulee minuun ja Havaintoja parisuhteesta -teokseen, kaikki on romanttista. Kaikki alkoi romanttisesti: rakastuin alkuvuodesta, ja sitten julkaistiin tämä teos. Totta kai rakastunutta nuorta naista kiehtoo kaikki parisuhteisiin liittyvä: selailin tätä joskus kirjakaupassa, toivoin saavani kirjastosta joskus käsiini. No, viimein sain: poikaystäväni oli ottanut tämän kirjastosta mukaansa, tiesi minun katselleen tätä. Lukaisin tämän hänen luonaan viikonloppuna, hihittelin parhaita paloja ääneen, ja lopuksi käperryin syliin lukema…

Seppo Jokinen: Rahtari (ja lyhyesti Rauanjoesta)

Kuva
"Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?" Uusin Koskinen: pahoinpitely, rekan alle jäänyt mies, outoja kolareita...

Kevätkiireet on viimein voitettu - työt loppuvat ensi viikolla, ja palaan taas opiskelijaksi. Viimeaikaiset säät ovat jo tuntuneet kesälomalta, ja ehkä siksikin olen tarttunut innokkaasti dekkareihin. Hiltusen romaani ilahdutti minua parisen viikkoa sitten, mutta sen jälkeen kaikki lukeminen on tahmonut. Jokista olin haikaillut luettavakseni, ja viimein sain pikalainan kirjastosta käsiini. 
Ensimmäinen, tärkein ajatukseni tästä kirjasta on: Jokinen on lyömätön, mitä tulee Sorin maailmaan tutustuttamiseen. Rahtaria on helppo lukea, vaikkei Koskinen olisikaan tuttu tämän kymmenistä aiemmista seikkailuista: edellisistä osista ei paljasteta liikaa ja keskeiset hahmot esitellään napakasti. Toisaalta Rahtari houkuttaa niitäkin, joille Koskinen on jo hahmona tuttu. Romaani avaa enemmän Ullan ja tämän tyttären tarinaa, ja Koskinen jää yksityishenkilönä taaemmalle. Emmin ratka…

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Kuva
"Teille kaikille yhteistä on se, että te kuvittelette voivanne valita mitä teette", hän jatkoi. "Että on tietoja, joita voitte kertoa, ja tietoja, joita pidätte itsellänne. Ei tämä niin mene."

Synkkä dekkari videoista, joilla pyritään herättämään reaktioita, ja uhreista, joiden kärsimyksellä pyritään julkisuuteen.

Hiltusen Sysipimeä on ajankohtainen. Se käsittelee vahvasti julkisuushakuisuutta, sitä, miten ihmisten kauhulla ja reaktiolla pyritään ratsastamaan kuuluisuuteen. On vaikea olla ajattelematta viimeaikaisia väkivallantekoja, terroria: sitä, miten omaa agendaa ajetaan yhä kammottavimmin ratkaisuin. Oman sysäyksensä romaanin tematiikkaan toi tämän päivän uutinen, jossa kerrottiin tytön lähettäneen Periscopeen videon omasta itsemurhastaan. Miksi väkivallalla halutaan mässäillä? Miksi kaikki on jaettava? Ja ennen kaikkea: miksi ihmiset jakavat näitä videoita, linkkejä ja lähetyksiä eteenpäin? 
Sysipimeä on monella tavalla perinteinen dekkari, ja samalla kuitenki…

Laura Lähteenmäki: Nutcase

Kuva
"Kuka oli kuka? Keitä olivat nämä ihmiset, joiden kanssa hän roikkui netissä kaikki päivät ja miksi he saivat hänet niin ärtyneeksi, että hän teki typeryyksiä ja sotki viattomien ihmisten elämän? Häntä raivostutti Soran ärinä ja se, että Sumu esitti viatonta. Sumu oli pelkuri, oikeasti joku mammantyttö, joka oli jo vetänyt ilmojen viilennyttyä toppahousut jalkaan, osti Vain elämää -levyjä huoltoasemalta ja kuljetti kuorittuja omenanlohkoja Minigrip-pussissa välipalanaan." Nutcase on tarina läheisyydestä, arjen jakamisesta ja kasvamisesta. Se on tarina Saimista, joka kokee itsensä hylätyksi, Juhosta, joka kasvaa isoksi, ja Sumusta, joka pohtii itseään blogiin.

Samankaltaisuus: Kirjablogin pitäminen on tuonut elämääni monia iloja, mutta yksi tuntuu suurimmalta. Kun lukee paljon ja kirjoittaa kokemuksistaan, tulee samalla yhdistäneeksi teoksia toisiinsa. Olen saanut suurta nautintoa siitä, että olen alkanut nähdä yhteyksiä eri teosten välillä: tässä käsiteltiin samaa kuin tässä, …

Anna Krogerus: Rakkaudesta minuun

Anna Krogerus: Rakkaudesta minuun
Kirja kerrallaan 2006
134 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Argh! Lapsirukka.


Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto

Kuva
Kolme viikkoa myöhemmin...sähköpostisuhde jatkuu.
Siinä missä huhtikuu tuntui vaivalloiselta kirjakuukaudelta, ehdin toukokuun kolmen ensimmäisen päivän aikana lukea kolme kirjaa. Palasin Glattauerin höttöisiin viestittelyromaaneihin, luin ensimmäistä aurinkoisena iltapäivänä torilla, tämän toisen ahmaisin kahtena iltapäivänä kotisohvalla. 
Joka seitsemäs aalto jatkaa Emmin ja Leon sähköpostisuhdetta. Varsinaista aaltoilua heidän suhteensa onkin: kun toinen lopettaa, toinen haluaa ottaa yhteyttä, kun toinen antaa anteeksi, toinen sanoo jotakin väärää. Nautin ensimmäisestä osasta suunnattomasti, mutta jatko-osan toinen lukukerta sanoi seuraavaa: romaani toistaa itseään. Glattauerin kaava on jo tuttu: Emmi anelee Leota ottamaan yhteyttä, Leo vastaa, puhutaan tunteista, sovitaan tapaaminen, tapaamisen jälkeen Emmi haluaa pitää etäisyyttä, Leo loukkaantuu...ja sama tuntuu toistuvan. 
Jännityskään ei säily enää samalla tavalla kuin ensimmäisessä osassa, vaikken toisaalta kärsinyt siitäkään,…

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Kuva
- Miten kärsimys sitten mitataan? kysyi harmaatukkainen professori lain valmistelutyön aikaisella luennollaan, innostuneena hänelle esitetystä kiehtovasta pulmasta. - Miten määritetään hinta jollekin mikä on aineetonta? Punnitaan ihmissielun kipu, jos sallitte minun käyttää niin vanhanaikaista ilmaisua. Mistä tuomarin oletetaan tietävän, minkä verran kukin kärsii?
Pauliina Vanhatalo on ollut blogeissa esillä viime vuonna julkaistun Pitkä valotusaika -romaanin jäljiltä. Tuo teos käväisi hetken hyllyssäni, mutta annoin sen sitten jatkaa matkaansa. Kirjailijan nimi ja uusimman saamat kehut jäivät kuitenkin mieleeni. Tartuin Korvaamattomaan, koska halusin tutustua siihen, mistä nyt pidetään.
Korvaamaton on kertomus oikeudesta ja siitä, miten sitä ei aina ole jaettavissa. Romaani uppoaa syviin teemoihin: lapsen menettämiseen, suruun, elämän kohtuuttomuuteen. Mitä ihmisen pitää kestää, mikä on kohtuullista? Mistä ihmisiä oikeastaan rangaistaan? Vanhatalon teos herättää monia kysymyksiä.
Oike…

Daniel Glattauer: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Kuva
"Emmi hyvä, oletko jo huomannut, ettemme tiedä toisistamme yhtään mitään? Me luomme virtuaalisia mielikuvitushahmoja, muodostamme illusionäärisiä harhakuvia toisistamme. Esitämme kysymyksiä, joiden viehätys on siinä, että ne jäävät ilman vastausta. Niin, me nautimme toistemme uteliaisuuden herättämisestä ja lietsomisesta jättämällä sen poikkeuksetta tyydyttämättä. Yritämme lukea rivien välistä, sanojen välistä, kaiketi pian jo kirjaintenkin välistä. Pyrimme vimmatusti arvioimaan toisiamme oikein ja samalla olemme tarkkoina, ettemme missään tapauksessa paljasta itsestämme mitään oleellista." Miten mielikuvat syntyvät? Millaisia mielikuvia kielellä muodostetaan? Miten sanat vaikuttavat käsitykseemme toisesta ihmisestä? Hassu romanttinen kertomus sähköposteista ja ihmisistä, jotka koettavat tutustua toisiinsa. Perimmäisesti: Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa -romaanin perimmäiset kysymykset ovat kiinnostavia, varsinkin, jos sattuu olemaan lingvisti ja äikänope. Vaikka…

Huhtikuinen HUH - lukeminen lakosi

Huh. Olen kiitollinen siitä, että huhtikuu on ohi. Kyse oli ankeimmasta kirjakuukaudesta aikoihin: luin surkeat viisi teosta. Tiedetään: eihän se määrä vaan laatu...tai se, että tekee itselle mieluisia asioista. Mutta olisin halunnut nauttia enemmän. Olen tässä viikonlopun aikaan miettinyt, yksin ja yhdessä, miksi minun on ollut niin vaikea rentoutua tässä kuussa. Töissä on ollut monenlaista rasitetta, ja iltaisinkaan en ole malttanut istahtaa.

Jotakin sain sentään luettua. Oikeastaan voisin jopa todeta nauttineeni lukemistani teoksista paljon. Päällimmäisenä on silti vähän näivettynyt olo: mitä minä oikein olen tehnyt, ellen lukenut? Mihin aika upposi? Tuntisuunnitelmiinko? Ensi viikolle en jaksa suunnitella mitään hienoa, vaan aion pitää illat itselläni. Kesälomakin odotuttaa.

Tommi Kinnusen Lopotti innosti ja ei innostanut: se oli suurin piirtein samanlainen kokemus kuin edeltäjänsä. Ymmärrän sen sopivan suomalaiseen makuun, mutta minusta se tuntui kovin tavalliselta.

Maaliskuinen …