perjantai 6. toukokuuta 2016

Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aalto

Daniel Glattauer: Joka seitsemäs aaltoAtena 2012 (2009)
Suom. Raija Nylander
246 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Klik. Tottumuksesta tulee luetuksi.


Kolme viikkoa myöhemmin...sähköpostisuhde jatkuu.

Siinä missä huhtikuu tuntui vaivalloiselta kirjakuukaudelta, ehdin toukokuun kolmen ensimmäisen päivän aikana lukea kolme kirjaa. Palasin Glattauerin höttöisiin viestittelyromaaneihin, luin ensimmäistä aurinkoisena iltapäivänä torilla, tämän toisen ahmaisin kahtena iltapäivänä kotisohvalla. 

Joka seitsemäs aalto jatkaa Emmin ja Leon sähköpostisuhdetta. Varsinaista aaltoilua heidän suhteensa onkin: kun toinen lopettaa, toinen haluaa ottaa yhteyttä, kun toinen antaa anteeksi, toinen sanoo jotakin väärää. Nautin ensimmäisestä osasta suunnattomasti, mutta jatko-osan toinen lukukerta sanoi seuraavaa: romaani toistaa itseään. Glattauerin kaava on jo tuttu: Emmi anelee Leota ottamaan yhteyttä, Leo vastaa, puhutaan tunteista, sovitaan tapaaminen, tapaamisen jälkeen Emmi haluaa pitää etäisyyttä, Leo loukkaantuu...ja sama tuntuu toistuvan. 

Jännityskään ei säily enää samalla tavalla kuin ensimmäisessä osassa, vaikken toisaalta kärsinyt siitäkään, että olisin aiemmilta vuosilta muistanut, miten lopulta käy. Sen verran romaani kuitenkin pitää otteessaan, että on pakko saada tietää, miten Emmin ja Leon tarina päättyy. Hahmothan ovat ihastuttavia, joskin vähän naiiveja, Glattauerin tyyli on kepeä, vaikka osa viesteistä välillä rönsyileekin. Tässä, kuten ensimmäisessäkin osassa, mietin sitä, että nimivalinta on huono. Suorastaan ällöttävä. Molempien romaanien nimet selittyvät suorastaan paatoksellisissa kohdissa, joissa minusta väen vängällä yritetään tuoda syvää symboliikkaa muuten niin kepeisiin kirjoihin. 

2 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin kirjojen nimistä. Tykkäsin myös kirjoista, minä romantiikannälkäinen hupsu höpsö...
    Glattauer on kirjoittanut myös kirjan Takiainen, jossa on vakavampaa stalkkeritoimintaa, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romantiikannälkään nämä ovatkin ihania. Olen itse asiassa lukenut Takiaisen, ja se tosiaan oli hyvin erilainen lukukokemus. En viihtynyt kirjan tunnelmassa. :S

      Poista