sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Anna Krogerus: Rakkaudesta minuun

Anna Krogerus: Rakkaudesta minuun
Kirja kerrallaan 2006
134 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Argh! Lapsirukka.



SYLVIA
Tiesitsä, Äiti, et pingviinit tekee talveks sellasen ympyrän. Yhessä luontodokkarissa oli. Ku toiset pingviinit lähtee etelämpään kalastamaan ni toiset tekee ympyrän. Tai ei sen nimi ollu kyllä ympyrä vaan joku spi…taali.
TEA
Spiraali.
SYLVIA
Niin. Ne pingviinit on siinä keskellä, ni ne pysyy lämpiminä. Ja ne aikuispingviinit kiertää silleen, et kukaan ei koko ajan joudu oleen siinä ihan reunassa. Aika hyvä, eiks vaan?
TEA
Mm.


Katoava maa -esitys ihastutti minua viime kuun loppupuolella. Se muistutti minua myös Kujerruksia-blogin Lukuharjoituksia-haasteesta (tulipas harvinaisen paljon yhdysmerkkiä yhteen virkkeeseen), johon lähdin alkuvuodesta mukaan. Kohtauksia eräästä avioliitosta ja Työmiehen vaimo ovat tulleet luetuksi; nyt Krogeruksen näytelmä täydentää omaa haastettani..

Rakkaudesta minuun on näytelmä, jota voin lämpimästi suositella niille, jotka haluavat perehtyä draamaan tai löytää näytelmähaasteeseen uutta luettavaa. Teos on helppo lukea, on ajankohtainen ja saa lukijansa pohtimaan. Tämä oli helppo kuvittaa mielessään teatterimuotoiseksi.

Tuntuu, että alan toistaa itseäni, mitä hyvien teosten pohdiskeluun tulee, mutta sanottava se on tässäkin: Rakkaudesta minuun on koskettava, ajatuksia herättävä ja vähän julmakin. Se on kertomus Sylviasta, lapsesta, jonka vanhemmat eivät kuule hänen ääntään. Se on kertomus perheestä, jossa kaikki ovat yksinäisiä, kukaan ei huomioi toista ja jossa elämän vakavimmin ottaa nuorimmaisin.

Jo näytelmän ensimmäinen kohtaus vavisuttaa. Sylvia saapuu koulusta, huutaa äitiään, koettaa kertoa kuulumisiaan, mutta äiti ei vastaa. Käsityötunneilla virkattu toilettipussi ei sohvalla makaavaa äitiä kiinnosta. Vaikka jokaisessa perheessä on hetkiä, jolloin lapsille ei riitä täyttä energiaa, käy Krogeruksen näytelmässä heti selville, miten välinpitämätön äiti on. Maito on kokkareista, mutta sitä juotetaan silti vieraille; 

Äiti ja tytär ovatkin teoksen kiinnostavimmat hahmot. Vaikka äiti näyttäytyy tunnekylmänä, välinpitämättömänä ja masentuneena hahmona, hän muistuttaa jollakin tavalla tytärtään. Molemmat ovat yksinäisiä: Sylvian ystäväkirjaan ei ole kirjoittanut vielä kukaan, eikä äidillä ole ollut verkostoja, joiden kautta saada töitä. Siinä missä Sylvia yrittää takertua äitiinsä ja vaatii tämän huomiota, äiti ripustautuu naapurin Saanaan, joka saapuu ovelle sattumalta. Äidin ystävystymisyrityksessä on jotakin pakkomielteistä ja epätoivoista: hän on valmis luovuttamaan omaisuuttaan Saanalle, jotta saisi suosiota ja huomiota jostakin. Kuten näytelmän nimikin kertoo, äiti (ja isä) on itsekeskeinen, vähän narsistinenkin. Hän ei huomaa läheistensä toiveita vaan keskittyy siihen, miltä elämä hänestä itsestään näyttää.

Sylvia on viisas, kokenut lapsi. Hän on kypsä, ei juuri valita, vaikka itsepintaisesti hamuaakin kaipaamaansa huomiota.Sylvia imee tietoa itseensä, puhuu tulevista luonnonkatastrofeista. Hänen syvät ajatuksensa heijastavat äidin ja isän pinnallista elämää, jossa elämän merkityksiin ja elintapoihin ei huomiota kiinnitetä.

Krogerus on rakentanut teokseensa aitoja, syviä hahmoja, joiden kautta näytelmän teemoja on kiinnostavaa tarkastella. Tätä postausta kirjoittaessa tuntuu siltä, että olen saanut hahmoista harvinaisen paljon irti: usein henkilöistä jää mieleen lähinnä joitakin abstrakteja asioita, mutta Krogeruksen hahmoista muistuu paljon konkreettistakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti