"Joskus aamuyön tunteina mielessäni käväisee ajatus, että miltä se tuntuisi viettää aamuja ihan yksin. Sellaisia omia aamuja. Ihan omana itsenään yksin. Jättäisi astioita minne sattuu ja levittäisi sanomalehden asunnon kaikkiin huoneisiin. Onneksi se on vain ohimenevä ajatus. Sellainen häivähdys jostakin toisesta todellisuudesta. Koska naisen ja lapsen tuoksu aamuisin on paras tuoksu, mitä mies voi eläessään haistella. He eivät sano samaa minusta."
Mitä tulee minuun ja Havaintoja parisuhteesta -teokseen, kaikki on romanttista. Kaikki alkoi romanttisesti: rakastuin alkuvuodesta, ja sitten julkaistiin tämä teos. Totta kai rakastunutta nuorta naista kiehtoo kaikki parisuhteisiin liittyvä: selailin tätä joskus kirjakaupassa, toivoin saavani kirjastosta joskus käsiini. No, viimein sain: poikaystäväni oli ottanut tämän kirjastosta mukaansa, tiesi minun katselleen tätä. Lukaisin tämän hänen luonaan viikonloppuna, hihittelin parhaita paloja ääneen, ja lopuksi käperryin syliin lukemaan meille Minkkisen viimeisen kirjoituksen koskettavat sanat.
Havaintoja parisuhteesta on kokoelma Minkkisen, parisuhdeblogn pitäjän, parhaimpia tekstejä. Vaikka vaimoa ja tämän kummallisimpia tapoja - sekä meikkaustarvikkeiden määrää - välillä ihmetelläänkin, Minkkisen teksteistä huokuu hyväntahtoinen rakkaus. Tekstikokoelma avaa parisuhdeasioita miehen näkökulmasta. Minkkinen kirjoittaa niin seksistä, arkiaamuista, kummallisista tavoista kuin rakkaudesta.
Minkkisen tyyli on yksinkertaista, humoristista ja helppolukuista. Kirjoitusten sävy vaihtelee hulvattomasta syvälliseen pohdintaan: välillä vakavia asioita höystetään humoristisilla loppulausahduksilla, välillä teksti on herkän asiallista. Niinhän se on elämässäkin. On osattava puhua vakavasti, osattava sanoa tietyt asiat ilman ironiaa tai naureskelua, mutta yhtä tärkeää on osata nauraakin. Tämän Minkkinen toteaakin heti kokoelmansa alkupuolella: on osattava nauraa toisen kanssa.
Havaintoja parisuhteesta on helposti lähestyttävä kirja. Se kuvailee suomalaista vakiintunutta parisuhdetta, palaa välillä alkuaikojen huumaan ja voivottelee sitten suhteen arkistumista, mutta ennen kaikkea se muistuttaa, ettei arki ole jotakin, mitä tarvitsisi hävetä. Minkkinen ihmetteleekin, miksi arkea pitäisi sietää, kun sitä voi elää. Niin. On kai selvää, ettei ensimmäisten viikkojen, kuukausien ja vuosien alkupsykoosivaihe kestä ikuisesti, mutta miksi arki ja vakaa suhde olisi vähempiarvoisempi?
Kokoelman takaliepeessä todetaan, että Havaintoja parisuhteesta sisältää Minkkisen parhaat hitit. Jäin miettimään, mitä tämä kertoo tekstien lukijoista. Teoksen keskivaiheilla seksi tuntuu hallitsevan montaakin tekstiä: haluammeko tirkistellä, vai emmekö osaa itse puhua seksistä, kun aihetta käsittelevät tekstit ovat suosittuja? Miksi tällaisille teksteille on kysyntää? Miksi omista parisuhdeasioista vaietaan, niistä ei osata puhua? Loppujen lopuksi tuntuu, ettemme ole päässeet mihinkään teini-iästä: haluamme tietää, mitä rakkautemme kohteet meistä ja parisuhteesta ajattelevat. Se on hyvä, ja on hienoa, että Minkkinen vastaa kysyntään.
Kosmos 2016
205 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Hihi. Osuvaa.
Kommentit
Lähetä kommentti