Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Feminismi tarvitsee erilaisia ääniä - esittelyssä esseekokoelma Can we all be feminists?

Kuva
June Eric-Udorien toimittama esseekokoelma Can we all be feminists on parasta feminististä kirjallisuutta, jota olen vähään aikaan lukenut. 
Eric-Udorien kirjoittama johdanto-osio valaisee valkoiselle feministille hyvin sitä, miksi feminismi ei sovellu kaikille sellaisenaan kuin se usein esitetään. Kyse on Erix-Udorien mukaan erityisesti siitä, että feminismin tunnetuin muoto ei ota riittävästi huomioon esimerkiksi rodulistettujen tai muiden marginalisoitujen ryhmien tarpeita. Mediassa esillä oleva feminismi on useimmiten valkoisten naisten feminismiä, johon liittyvät valta-asetelmat vahingoittavat niitä, jotka eivät kuulu hyväosaisiin. Eric-Udorie muistuttaakin, että vaikka valkoiset naiset kohtaavat seksimiä, heidän on kyettävä työstämään omaa valkoisuuttaan ja etuoikeuttaan. Toinen asia, jota Eric-Udorie kaipaa valkoisilta feministeiltä on se, etteivät valkoiset yrittäisi nostaa itseään jalustalle myös silloin, kun kyse on vaikkapa rodullistettujen kokemuksista. Liittolaisuus ja s…

Lomalla luettua - suomalaista sarjakuvaa, azerbaidzanilaista runoutta

Hups - blogi on jäänyt kesälomalle joksikin aikaa, mutta lukeminen ei ole lakannut. Päinvastoin - olen ahminut kirjoja tiheää tahtia, ja työpöytä notkuu bloggaamattomien pinosta. Kirjoituspaineita vähentääkseni kokoan tähän muutaman viimeaikoina lukemani teoksen ja kerron lyhyesti, mitä pidin niistä. Miniarviot ovat lomailevan bloggaajan pelastus, eikö?


Tove Jansson: Taikurin hattu

Viikonloppuna maratoonattiin, ja aloitin oman lukumaratonini Muumi-klassikolla. Taikurin hatussa on paljon (TV:stäkin) tuttuja seikkailuja, mm. Muumipeikon muuttuminen inhottavaksi otukseksi ja taikapilvillä ajelehtiminen. Omaksi lempparikseni tämä ei nouse ehkä siksi, että mielessä pyörii koko ajan ysärianimaatio ja toisaalta myös siksi, että en löydä tästä ihan samanlaista Muumi-filosofiaa kuin muista Muumi-kirjoista, vaikka jokainen hahmo välillä kamppaileekin identiteettinsä kanssa.

Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä

Lähellä villiä sydäntä toimii silloin, kun kaipaa hieman haastavampaa lukemista. Br…

Representaatioita laajentamassa - S.K.Alin nuortenkirja Love from A to Z

Kuva
Feminismiin perehtyneet tietävät, että representaatioilla on väliä. Myös sillä, millaisia hahmoja ja teemoja kirjallisuus kaiuttaa, on merkitystä. Suuri osa kirjallisuudesta tarjoaakin lukijoilleen vain ahtaita henkilökuvia, joista itsensä pystyvät löytämään vain terveet, heterot valkoiset. Onkin aina hienoa, kun löytää teoksen, joka on aidosti moninainen ja jähmettyneitä representaatioita purkava. Yksi näistä teoksista on S.K. Alin Love from A to Z.
S.K. Alin nuortenromaanissa Love from A to Z parasta onkin se, että romaani tarjoaa samastumiskohteita niille, joiden ääntä kirjallisuudessa ei kovinkaan usein kuule. Teoksen päähenkilöinä on kaksi nuorta muslimia - Zayneb, syrjintään turhautunut tyttö, ja Adam, surun ja MS-taudin kanssa taisteleva poika. Nuorten tiet kohtaavat, ja syntyy paitsi rakkaustarina myös keskustelua syvällisistä, tärkeistä asiosta. 
Alin teoksessa hienoa on se, että samalla, kun se tarjoaa söpön, ihanan rakkaustarinan, se muistuttaa, millaisia ongelmia yhteisku…

Islantilaista kansanperinnettä - Sjón Skugga-Baldur

Kuva
Bookstagram on upea yhteisö, eikä vähiten siksi, että kirjavinkkejä sataa joka päivä. Instagramista poimin tämänkin kirjan, Sjón Skugga-Baldurin. Moni tuntui tykästyneen Sjón kieleen ja luontokuvauksiin, minua kiehtoi teoksen lintuaiheinen kansi. 
Skugga-Baldur kertoo papista, Baldur Skuggasonista, joka tekee, mitä tahtoo, ja Fridrik B. Fridjónssonista, jolla on ollut kasvattitytär. En oikeastaan halua avata teoksen juonta enempää - se on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tiedä kaikkea. Ikävä kyllä teoksen takakansi kertoo enemmän kuin lukijan olisi välttämätöntä tietää.
Skugga-Baldur rakentuu islantilaiselle tarinankerronnalle, ja onkin hyvä, että suomentaja ilmaisee teoksen ensilehdellä, että skuggabaldur on kansantarinoiden hahmo, joka on sekoitus kissaa ja kettua tai koiraa. Se voidaan tulkita myös pahaksi hengeksi tai piileskeleväksi ihmiseksi. 
Tämä tieto antaa teokselle tulkintakehyksen. Pappi, Baldur Skuggason, näyttäytyy jo alussa ristiriitaisena, jopa pahansuopana henkilön…

Pride-viikon lukuvinkki 1: The Summer of Jordi Perez

Kuva
The Summer of Jordi Perez osui joskus silmiini Instagramissa, joten otin lyhyen äänikirjan kuunteluun kesäpäivien ratoksi. Romaanin keskiössä on Abby, ylipainoinen 17-vuotias tyttö, joka identifioi itsensä lesboksi. Kun Abby aloittaa työharjoittelun vaatekaupassa, hän tutustuu salaperäiseen Jordiin, joka toisaalta kilpailee hänen kanssaan syksyisestä työpaikasta mutta toisaalta saa Abbyn aina hymyilemään. 
Spaldingin romaanissa ihastuttavinta on se, että vaikka se sivuaa seksuaalivähemmistöjä ja käsittelee Abbyn ja Jordin suhdetta, The Summer of Jordi Perez ei ole kaapistatulo- tai identiteettiromaani, jossa päähenkilö löytäisi seksuaalisuutensa tai joutuisi jatkuvasti kamppailemaan ennakkoluuloja vastaan. Spalding onnistuukin kuvaamaan lesbouden yhtenä ominaisuutena, josta molemmat tytöt vielä ovat melko avoimia. Olennaisempaa kuin se, että Abby ja Jordi kuuluvat seksuaalivähemmistöön, on se, että he rakastuvat - että tytöt saavat kokea romanssin, joka määrittyy ihan tavallisena roma…

Kesänaloittajaislukumaraton

On jälleen kesä - ja kesäloma! Tuttuun tapaani (aiemmat postaukset mm. täällätäällä ja täällä) haluan korkata kesäloman käyntiin lukumaratonilla, ja siksipä olen hankkinut vinon pinon luettavaa kirjastosta. Tarkoituksenani on lukea ainakin Kevin Kwania, jonka teosta Ökyrikkaat aasialaiset olen odotellut jo jonkin aikaa. Paljon muutakin on kirjahyllyssä - tarkemman pinon löydät instasta. Täällä blogin puolella pyrin päivittelemään edistymistäni silloin tällöin - pysykää siis kuuluvilla!19.00 Maraton alkaa.08.00 Eilen illalla sain luettua 239 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 1h 10 min. Aamu jatkuu Ökyrikkailla.

Hurttia huumoria vai ylimielistä ableismia? Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista

Kuva
Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat puhuttelee lähes väistämättä. Jokaisella on kokemusta lääkäristä ja sairaanhoidosta, useimmiten myös siitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Useimpien kokemus on kuitenkin potilaan ja siksi kurkistus lääkäreiden ja sairaanhoitajien arkeen kiinnostaa. Mikäpä hauskempaa kuin tirkistellä, mitä ammattilaiset oikeasti potilaistaan ajattelevat. 
Kayn teosta on vedottu Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana -teokseen, ja eittämättä teoksissa onkin yhtäläisyyksiä. Kuten Bythellin, myös Kayn teoksessa päiväkirjamuoto sopii teokseen: valittu genre ikään kuin lisää tirkistelytunnelmaa. 
Kay kertoo teoksessaan urastaan gynekologina. Teosta ei kannata lukea raskaana ollessa: sen verran rajuja ja paikoin traagisiakin tarinoita Kaylla on anekdoottiensa rinnalla kerrottavana. Kayn muistelmat osoittavat, että gynekologeja työllistävät erityisesti esineet, jotka on työnnetty joko emättimeen tai peräsuoleen ja että synnytyslääkäri…

Kevyttä kesäksi - romanttisia kirjoja loman ajaksi

Kuva
Kesä tuntuu olevan monelle aikaa, jolloin luetaan jotakin vähän kevyempää. Työvuoden jäljiltä olo on usein raskas, ja ainakin opetushommissa on saanut lukea ihan riittämiin - ei siis ihme, että tekee mieli tarttua sellaiseen kirjaan, joka etenee sujuvasti ja johon ei tarvitse käyttää vajuneen energiavaraston loppuja. Tässä postauksessa esittelen muutaman viime aikoina lukemani kevyemmän kirjan, joita suosittelen arjesta väsyneille, todellisuuspakoa kaipaaville lukijoille. Rentouttavaa kesää!

Nicole Yoon: Aurinko on tähti Tammi 2019 (2016)
Suom. Helene Bützow 351 s.
Aurinko on tähti on oikeastaan YA:ta, mutta väliäkös sillä - Yoonin kirja on sujuvaa ja kepeää mutta samalla kantaaottavaa luettavaa. Natashaa ja tämän perhettä odottaa karkotus Jamaikalle, sillä Yhdysvallat ei kohtele paperittomia hyvin. Viimeinen päivä kotikaupungissa tarjoaa kuitenkin yllätyksen, kun Natasha tapaa Danielin, amerikankorealaisen pojan. Romaani on rakkaustarina mutta myös keskustelunavaus paperittomuudesta, …

Nainen parisuhdehierarkian pohjimmaisena - Malin Lindrothin Vanhapiika

Kuva
Kuullessaan sanan "vanhapiika" monet ajattelevat oitis, että puhe on naisista, jotka elävät kuin reservaatissa, miehistä erillään Mutta ei vanhapiika ole mikään toisinajattelija, joku patriarkaatille selkänsä kääntävä. Hän pikemminkin maksaa kovan hinnan siitä, että yrittää elää järjestelmässä, joka on tehnyt selvästi hänen olevan arvoton. Tyttöystäväksi, vaimoksi, rakastajattareksi ja äidiksi häntä ei ole kelpuutettu. 
Tyyliltään Vanhapiika on autofiktiivinen, ja itsetietoisuudessaan se asettuu linjaan esimerkiksi Rachel Cuskin Ääriviivojen, Aino Vähäpesolan Onnenkissan ja Maggie Nelsonin Sinelmien kanssa.
Vanhassapiiassa kiehtovaa on se hieno tapa, jolla Lindroth ottaa haukutun ja väheksytyn vanhapiika-käsitteen haltuun. Lindroth kertoo kaipaavansa nimeä; hän tarvitsee position, jossa olla ja josta käsin toimia maailmassa. Käsitteenä vanhapiika aiheuttaa ihmisissä lähinnä naurua ja ummehtuneita mielikuvia naisesta, joka käpertyy huivien ja viittojen alle eikä haluakaan kohda…

Lue mielenterveyttä -haaste päättyy

Kuva
Viime syksynä aloitin Read yourself mental health -lukuhaasteen, jonka tarkoituksena oli lukea mielenterveyteen liittyviä kirjoja. Tässä postauksessa esittelen ne kirjat, jotka luin itse haasteeseen, ja toivon, että käytte kertomassa kommenteissa, mitä luitte tai mistä haastekoontinne löytyy.
A book that teaches you something new: Anna Kozlova - F20 A book you can relate to: Debbie Tung - Quiet girl in a noisy world A protagonist with a mental health disorder: Marko Annala - Värityskirja A book about emotions: Soraya Chemaly - Rage Becomes Her A book that breaks the stigma: Viisi naista, sata elämää A non-fiction book: Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat A book that helps you to understand yourself: Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi
Lämmin kiitos kaikille mukana olleille  <3 muistakaa pitää itsestänne huolta! 
Mitä mielenterveysaiheisia kirjoja olette lukeneet? Vinkatkaa ihmeessä, vaikka ette olisi haasteeseen osallistuneetkaan!

Muotojen ystävälle - Maria Matinmikko: Kolkka

Kuva
Ajattelen tuhoutuneita sivilisaatioita. Ajattelen hautautuneita maailmoita ja kansoja, jotka kuitenkin elävät kerroksina maaperässä ja mentaalihistorioissa. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja valmistaa aterioita, parantaa haavoja, rakentaa asumuksia ja kojeita. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja olla ihmissuhteessa, merkitä muistiin aikaa, kommunikoida eläinten kanssa. Ajattelen toisenlaisia tapoja kasvattaa itseymmärrystä, toisenlaisia käsityksiä ja kuolemasta ja syntymästä. Ajattelen valtaa ja kontrollia. Ajattelen suuruudenhulluja psykopaattihallitsijoita, omistussuhteita, voitontavoitteluja, tapoja tuottaa energiaa. Ajattelen kieltä ja tapoja nimetä asioita Ajattelen, että jokainen paikka on kolkka. Maria Matinmikko oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Täytyykin kiittää feministiystävää Tuomasta, joka toi teoksen blogissaan esille ja vakuutti minut tekstillään (taas kerran) siitä, että luettava tämä on. Kolkka on nimittäin sellainen kirja, johon en varsinkaan aikais…

Edwidge Danticatin Breath, Eyes, Memory

Kuva
Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa. 
Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan. 
Breath, Eyes, Memory rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teoksessa ole aina yhtä sujuvia kuin toivoisi, mutta varsinkin Sophien teini- ja aikuisvuosia Dandicat kuvaa raastavan …

Mariama Bâ: Pitkä kirje

Kuva
Löysin senegalilaisen Mariama Bân ja hänen teoksensa Pitkän kirjeen, kun etsin luettavaa 80-luvulta. Bân esikoisteos Pitkä kirje on kirjeromaani, jossa leskeksi jäänyt, aviopuolisonsa hylkäämä nainen uskoutuu suruajastaan kirjeitse. Bâ tunnetaan feministinä ja sukupuoliroolien kyseenalaistajana, ja myös Pitkä kirje on vahvasti feministinen teos. 
Romaanin minäkertojaa, Ramatulayeeta, on kohdannut suru: pitkäaikainen aviomies Madu on kuollut. Kertoja ei kuitenkaan koe surua pelkästään kuolemasta, sillä Madu on asunut jo pitkään muualla toisen, nuoremman vaimonsa kanssa. Tilanne, jossa nuorempi nainen on syrjäyttänyt vanhemman naisen, on kertojalle raskas ja saanut tämän pohtimaan feministisiä kysymyksiä. 
Bân romaani on kantaaottava: se osoittaa tiukasti ja suoranaisesti kohtia, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Näistä yksi on kertojan vanhentuneeksi nimeämä käytänne moniavioisuudesta ja miehen oikeudesta ottaa itselleen useita vaimoja. Bâ ei kuitenkaan keskity tähän vaan kuvail…

Bessie Head: Maru

Kuva
Bessie Headin Maru tarttui kirjastosta mukaani, kun olin etsinyt luettavaa 70-luvulta. Eteläafrikkalaisen ja bostwanalaisen kirjallisuuden klassikoksi paljastunut Maru onkin kantaaottava, kerronnaltaan kiehtova teos, joka ottaa kantaa rasismiin, heimojen välisiin suhteisiin ja ennakkoluulojen vaikutuksiin. Lukiessani en voinut olla ajattelematta, miten monella tavalla kirjallisuudenhistoriaa voisi opettaa - kunpa olisin jo aiemmin löytänyt afrikkalaisen kirjallisuuden klassikot. Tässä kohden lienee järkevintä todeta, että tämän arvion kirjoittaminen on vaikeaa: Botswanan historiaa, heimojen välisiä suhteita ja muita kulttuuritaustoja tuntematta, valkoisen naisen positiosta, teoksen moninaista tematiikkaa on hankala lähteä purkamaan. Esittelen tässä joitakin, sillä tämä teos ansaitsisi kuulua myös valkoisten lukemistoon. 
Maru on romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, rasismista ja ennakkoluuloisuudesta - voimista, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Nimihenkilö Maru on läheinen ystävä M…

Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli feministisinä kysymyksinä - esimerkkinä Agnes Smedleyn klassikko Maan tytär

Kuva
Tämä oli naisten valtakunta! Yksin aviomiestensä edessä nämä naiset vain valittivat ja tottelivat tylsinä, eivätkä miehet paljoa puhuneet; he avasivat suunsa vain varmistaakseen sukupuolensa ikiaikaiset oikeudet ja etuoikeudet. Mutta entäs joukossa! Miten naiset komentelivat miehi! Ja miehet astelivat pihassa pyydellen ihmisiä todistajiksi kärsimyksilleen. Feminismi ei ole kiinnostunut pelkästään sukupuolista vaan varsinkin nykyään, intersektionaalisen feminismin aikakautena, myös muut (rakenteelliset) erot ja niiden vaikutukset ovat tärkeä osa feminististä keskustelua. Ihmisen identiteettiin vaikuttavia eroja on monia (esim. rotu, seksuaalisuus, toimintakykyisyys). Tässä tekstissä nostan esiin yhteiskuntaluokan ja erittelen, miten yhteiskuntaluokan vaikutus ilmenee yhdusvaltalaisen kirjailijan Agnes Smedleyn romaanissa Maan tytär (1929). On huomattava, että kirjoitan tätä tekstiä korkeasti koulutetun, hyväpalkkaisessa työssä käyvän naisen asemasta ja että oma positioni väistämättä va…

Sininen sanakirja - Maggie Nelsonin Sinelmiä

Kuva
164. En tiedä syytä tälle siniselle pillulle, jonka tarkoitus on ilmaista sekä jumalallista hämmennystä että valaistumista. Mutta tunnen, että väri on oikea. Sillä sinisellä ei ole mieltä. Se ei ole viisas eikä lupaile viisautta. Se on kaunis, ja huolimatta siitä, mitä filosofit ja teologit ovat sanoneet, kauneus ei minun mielestäni sen kummemmin hämärrä eikä paljasta totuutta. Eikä se myöskään vie kohti oikeutta tai siitä poispäin. Se on farmakon*. Se säteilee.
Maggie Nelsonin Sinelmiä on ollut yksi eniten odottamia teoksia. Vaikka en Agronautteja koskaan loppuun lukenutkaan, hype rääkyvästä, räikeästä kielestä, metatason pohdinnoista, autofiktiivisyydestä ja kirjallisuuden rajojen kokeilemisesta tarttui minuunkin. Uutuuttaan naksahteleva teos saapui minulle kirjastosta eilen; luin sen tänään.
Sinelmiä tekee montaa asiaa yhtä aikaa. Se assosioi ja tutkii, leikittelee ja on vakava. Kaiken ytimessä on sininen väri, sinisyys, sini, jota teoksen kertoja rakastaa. Sinelmiä sinisine väreine…

Äitimyytinmurtaja - Helmi Kekkosen Olipa kerran äiti

Kuva
Onko tosiaan mahdollista, että edelleen yksi suurimmista tabuista tämän aiheen äärellä on äidin kokemat negatiiviset tunteet? Sen myöntäminen, että äitinä oleminen ei aina olekaan iloa ja valoa ja onnea, että niin sanotuissa tavallisissakin olosuhteissa äidit väsyvät ja hermostuvat, tuntevat lohduttomuutta ja yksinäisyyttä, puhumattakaan erityistilanteista? Että lapsi ei ole mikään itsestään selvä onnentuoja, valmis paketti äidin rakastettavaksi?  Uusimman teoksensa, Olipa kerran äiti -kirjan, alussa Helmi Kekkonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt raskausaikana sellaista luettavaa, jota olisi uudessa elämäntilanteessaan tarvinnut. Vähitellen mielessä on kypsynyt ajatus siitä, että sellaisen teoksen voi kirjoittaa itse.
Olipa kerran äiti -teoksen luettuani olen varma, että kyse on juuri sellaisesta kirjasta, jota äiti - tuleva tai nykyinen - tarvitsee. Ainakin Olipa kerran äiti on sellainen kirja, jonka minä tarvitsin juuri nyt, tilanteessa, jossa lapsenhankinnasta on sovittu mutta jossa …

Miten sietää ekstroverttiä yhteiskuntaa? Liisa Keltikangas-Järvisen ujot ja introvertit

Kuva
Ujo introvertti ope

"Sun työhän on esiintymistä", totesi eräs kaverini aikoinaan minulle, kun kerroin tavallisesta työpäivästäni opettajana. Hämmästyin ajatusta, sillä en ollut ajatellut työtäni niin - olin aina kokenut, että työskentelen ihmisten parissa. Kun olin pohtinut kaverini huomiota hetken, tajusin, että hänkin on oikeassa - olen työssäni jatkuvasti esillä, johdan usein luokkahuonevuorovaikutusta ja oppimistilanteita ja puhun työkseni. 
Ajatus esiintymisestä osana ammattiani tuntui kummalliselta ehkä eniten siksi, että introverttinä en taatusti valitsisi ammattia, jossa olisin jatkuvasti huomion keskipisteenä. En aina nauti tilanteista, joissa ryhmän huomio on kääntynyt minuun - saatan tulla todella itsetietoiseksi vaikkapa silloin, kun opiskelija kirjoittaa opetuspuheeni perusteella muistiinpanoja. Toisaalta tilanteessa, jossa hallitsen asiasisällöt tai pääsen puhumaan itselleni tärkeistä asioista, en juuri jännitä tai ahdistu yleisöstä. Niinpä, ujoudestani huolima…

On mutta ei kuitenkaan ole - kertojan läsnäolo Rachel Cuskin Siirtymässä

Kuva
-- ajatellessaan lapsuuttaan hän näki sen melkein kuin teoreettisten tilanteiden sarjana: mikä aikoinaan oli ollut todellisuutta, näytti nyt - tietyssä valossa - lähestulkoon peliltä. pimitetyn tiedon draamalta, siltä leikiltä jossa jonkun silmät sidotaan ja kaikki katsovat, miten hän kopeloi ja haparoi saadakseen selville sellaista minkä muu joukko - yleisö - jo tietää.
Rachel Cusk hurmasi minut teoksellaan Ääriviivat. Autofiktiivisyydellä leikkivää, kertojan ääntä häivyttävä sarja jatkuu vasta julkaistulla Siirtymällä
Siirtymässä kaikki ovat muutoksen keskellä. On kertoja, Faye, joka on muuttanut erottuaan takaisin Lontooseen. On Fayen talo, jota rakennetaan uusiksi kuin sirpaleista, muutoksista kärsinyttä identiteettiä. On Fayen naapurit, jotka joutuvat taas sopeutumaan uuteen - ja jotka kaikin keinoin pyrkivät välttämään muuttumista, jatkamaan ainaista valittamistaan. 
Siirtymässä muutokset voivat olla varsin fyysisiä: Pavel on saapunut Lontooseen Puolasta, Faye käy kampaajalla ja…

Epäonnistunut kielipolitiikka ja muinaiset kieliasenteet identiteettityön estäjinä: Juhana Salosen Viiton - olen olemassa

Kuva
Tartuin Juhana Salosen teokseen kahdesta syystä: ensinnäkin halusin lukea kuurosta kertovan kirjan Helmet-haasteeseen mutta ennen kaikkea halusin jatkaa kuurojen ja viittomakielisten kulttuuriin tutustumista. Opiskeluaikanani opiskelin muutaman kurssin viittomakieltä ja jopa käytinkin sitä muutaman äidinkielisen kanssa, mutta sittemmin taitoni ovat hiipuneet. Vaikka Salosen teos ei tietenkään palauta kielitaitoa mieleeni, se valaisee hyvin viittomakielisten yhteisöä ja toisaalta sitä, millaisia vaikeuksia kuurot yhteiskunnassamme kohtaavat. 
Viiton - olen olemassa on omaelämäkerrallinen teos, jossa Salonen pohtii oman identiteettinsä löytämistä. Kuurona syntynyt Salonen oppii kyllä käyttämään puhuttua suomea, mutta koska toisten puheen ymmärtäminen on lähes mahdotonta, kommunikaatiosta ei tule vastavuoroista. 80-luvun yhteiskunta ei kuitenkaan tue Salosta viittomakielen omaksumisessa, ja nuorempana tämä häpeääkin omaa kuurouttaan. Sittemmin Salonen on löytänyt äidinkielensä ja viittov…