Lomalla luettua - suomalaista sarjakuvaa, azerbaidzanilaista runoutta

Hups - blogi on jäänyt kesälomalle joksikin aikaa, mutta lukeminen ei ole lakannut. Päinvastoin - olen ahminut kirjoja tiheää tahtia, ja työpöytä notkuu bloggaamattomien pinosta. Kirjoituspaineita vähentääkseni kokoan tähän muutaman viimeaikoina lukemani teoksen ja kerron lyhyesti, mitä pidin niistä. Miniarviot ovat lomailevan bloggaajan pelastus, eikö?


Tove Jansson: Taikurin hattu

Viikonloppuna maratoonattiin, ja aloitin oman lukumaratonini Muumi-klassikolla. Taikurin hatussa on paljon (TV:stäkin) tuttuja seikkailuja, mm. Muumipeikon muuttuminen inhottavaksi otukseksi ja taikapilvillä ajelehtiminen. Omaksi lempparikseni tämä ei nouse ehkä siksi, että mielessä pyörii koko ajan ysärianimaatio ja toisaalta myös siksi, että en löydä tästä ihan samanlaista Muumi-filosofiaa kuin muista Muumi-kirjoista, vaikka jokainen hahmo välillä kamppaileekin identiteettinsä kanssa.

Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä

Lähellä villiä sydäntä toimii silloin, kun kaipaa hieman haastavampaa lukemista. Brasilialaisiin klassikkokirjailijoihin lukeutuva Lispector tutkii romaanissa omaan tietoisuuteen ja identiteettiin havahtumista. Teoksen henkilöt ovat hyvin tietoisia itsestään ja liikkeistään mutta eivät menesty yhtä hyvin toisten ihmisten tulkitsemisessa. Nautinnollista kirjallisuutta mutta vaatii lukijaltaan keskittymistä ja aikaa.

Karoliina Korhonen: Matti in the wallet

Kaikkihan tietävät Finnish nightmares -sarjakuvat? Ne, missä artisti Karoliina Korhonen nauraa hyväntahtoisesti suomalaiselle tavalle olla sosiaalinen. Matti in the wallet on piirroksineen ja huumorineen tuttua Korhosta, joskin tällä kertaa analysoitavana ovat suomalaisten sanontojen kirjaimelliset merkitykset. Kauhistuksen kananhäkki, näyttää närhen munat ja tyhjän potkaiseminen saavat hauskat kuvitukset. Olisin kaivannut sanontoihin mukaan myös laajemman lausekontekstin. Nyt sanonnoista ei välttämättä hahmota, millaisissa tilanteissa niitä käytetään. Ja eikös lusikan nurkkaan heittäminen viittaa kuolemaan eikä luovuttamiseen?

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

Hyrrin esikoissarjakuvateos Satakieli joka ei laulanut esittelee taitavasti, hieman naiivilla piirrostyylillä salaisuuksia, joita pienet tytöt toisinaan joutuvat kohtaamaan ja joita he joutuvat kantamaan yksin. Koulutoverin kuolema, epäsopiva kosketus ja ympäristön seksuaalisuus ovat esimerkkejä teemoista, joita Hyrri käsittelee teoksensa tarinoissa. Sekä artistin että teoksen nimi kannattaa pistää mieleen - ainakin itse haluan lukea Hyrrin teoksia jatkossakin!

Taira Djafarova (toim.): Minä lähden, vähän itken vain

Minä lähden, vähän itken vain on runokokoelma, johon on koottu azerbaidzanilaisten naisten kirjoittamaa runoutta. Mukana on sekä varhaisia että nykyrunoilijoita, ja kultakin runoilijalta on suomennettu ainakin yksi, yleensä muutama runo. Pidin siitä, että jokaista runoilijaa esitellään lyhyesti ja lukijalle annetaan hieman kontekstia azerbaidzanilaisesta runoudesta. Kovin kattavaa kuvaa näin ohut teos ei pysty maan kirjallisuudesta antamaan. Varsinkaan säerunot eivät aina kuulostaneet luontevilta suomeksi - teos olisi kaivannut hieman lisää kustannustoimittamista. Ongelmallisinta teoksessa ovat kuvat, jotka eivät selvästikään ole kuvan toimittajan itsensä laatimia mutta joista kuitenkin puuttuvat kuvalähteet.


Kommentit