Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Tunteisiin hukkuva nainen ja järkiperäinen mies: Alvtegen - Todennäköinen tarina

Kuva
"Surun keskiöön oli avautunut tunneli. Hän ei kyennyt vastustamaan sen imua vaan tempautui suoraan pimeyteen. Siellä oli kaikki minkä hän oli työntänyt sivuun, kaikki minkä lajittelemiseen ja siivoamiseen hän oli vuosien mittaan visusti varonut jättämästä aikaa. Hänen tietoisuutensa oli muuttunut vahingoniloiseksi pyöveliksi, ja nyt hänen oli pakko pysähtyä ja tunnustaa suru. Se jota hän oli aina paennut." Eronnut nainen, elämäänsä tympääntynyt mies, korjaamista vailla oleva hotelli. Pidetty ihmissuhdesoppa, jolle minä en lämmennyt.
Suoriutuminen: Lukumaratonin alkaessa vannoin itselleni, että jos valitsemani kirja ei miellyttäisi, vaihtaisin oitis mukavampaan. Eihän minun tarvitsisi rentoutumispäivää käyttää huonojen kirjojen lukemiseen. Niinpä niin, niinhän minä itselleni sanoin, mutta Alvtegenin ihmissuhderomaania en malttanut kuitenkaan jättää kesken. Miksi? Hyvä kysymys. Kirja oli kliseitä täynnä, rakentui useamman kertojan vuorotteluun (varma tapa saada minut tympääntymä…

Iloa, iloa, iloa! Toukokuun ja lukupäivän koonti

Kuva
Luin toukokuussa käsittämättömät 15 kirjaa. Tänä vuonna olen lukenut nyt 51, ja viime vuonna ylsin samaan vasta syyskuun alussa. Apua - ja kiitos! Blogimaailma on epäilemättä vienyt mukanaan. Susanna Alakoski: April i Anhörigsverige Kirsti Kuronen: Paha puuska Aapeli: Pikku Pietarin piha Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla Maarit Verronen: Keihäslintu Selja Ahava: Eksyneen muistikirja Petri Tamminen: Meriromaani Maria Peura: On rakkautes ääretön Aila Meriluoto: Peter-Peter Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (postaus tulossa) Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi (postaus tulossa) Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (postaus tulossa) Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä (postaus tulossa) Toukokuu oli suuren ilon kuu. Olen hämmentynyt siitä, miten paljon olen lukenut (15 kirjaa, joista kaksi oli runokirjaa, yksi novellikokoelma ja yksi tietokirja). Koin valtavasti hienoja lukuelämyksiä, j…

Kesänaloittajaismaraton: näin lukujuhlani eteni

Kuva
Kuten aamullailakoiden ilmoitin, päädyin juhlistamaan koulujen piakkoista loppumista ja kesän alkua pitämällä lukujuhlat, maratonpäivän. Tämä tapahtuu jo toistamiseen lyhyen blogiurani aikana, mutta syykin on hyvä. Olen ilmiselvästi rentoutumisen tarpeessa, opiskeluvuosi on ollut raskas ja intensiivinen. Maaliskuinen maratonpäivä kohotti mieltäni siinä määrin, että lukupäivä tuntui hyvältä palkinnolta. Tässä sitä siis ollaan. Kesätyötyöttömyydestä ja itsenäisistä kesäkursseista on ainakin se ilo, että kalenteriin on mahdollista varata tilaa mukaville jutuille. Tämä olkoon ensimmäinen kaikista kivoista kesäpäivistä!

Näin lukujuhlapäivä etenee:
15.00 Juhlat alkavat ja vieraat saapuvat. Odottava, jännittynyt tunnelma. Hiukan kuoharia. Paikan päällä ovat seuraavat romaanit ja runokokoelmat:

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Jojo Moyes:Kerro minulle jotain hyvää
Aila Meriluoto: Lasimaalaus
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi
Ali Smith: Oli kerr…

Kirjapinontyhjennys- ja lomanaloittajaislukujuhla

Kuva
Hyvä on, myönnetään. Loma alkoi oikeastaan jo ajat sitten, ja oikeastaan sitä ei edes ole (tervetuloa, kesätentit ja -esseet!), mutta koulujen loppuminen saa olon tuntumaan joka tapauksessa siltä, että kesä on lähellä. Parveke on puunattu, aurinko paistaa, on vihreää ja iltaisin kuuluu satakieli. Puitteet ovat niin mukavanlaiset, että jollakin tavalla kesän alkamisesta on nautittava.
Koska viikonloppuna ei ole tiedossa valmistujaisia eikä sukujuhlia, päädyin siihen, että pidän oman yksityisen lukujuhlan. Kunhan selviän tämänpäiväisistä opiskelutavoitteistani (yksi suomenkielinen ja kaksi englanninkielistä artikkelia) ja kauppareissusta (mitä olisi lukumaraton ilman hyvää ruokaa?), omistan aikani toistamiseen tänä vuonna pelkästään lukemiselle. 
Olen jo nyt hillittömmän innoissani! Ensimmäisenä odottaa keskeneräinen Ehkä rakkaus oli totta, ja muu pino pitää sisällä Moyesia, Smithiä, Anderssonia. Alvtegenin Todennäköinen tarina ja Schlanskyn Kirahvin kaula ovat etukäteen minulle kovin …

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Kuva
Kiinnostus: On luonnollista, että kiinnostuin tästä teoksesta: olen aina ollut herkkä, tunteellinen, pieniinkin asioihin vahvasti reagoiva. Olen huomannut sen, mihin Aronkin teoksessaan useasti viittaa: herkkyys ei ole suosittua, vaan yhteiskunta kannattaa kovuutta, jatkuvaa reippautta ja uskaltamista. Säikkyä ei pitäisi, eikä jännittää, ja valitettavan usein ne ihmiset, jotka eivät säiky eivätkä jännitä, ottavat sosiaalisten piirien keskeiset roolit, vallan. Siinä sitten toisenlaiset istuvat hiljaisina, ujoina, epävarmoina - tai ehkä sittenkin erityisherkkinä. 
Minäkö?Erityisherkkä ihminen saa lukijan hetkessä kysymään itseltään Olenko minä erityisherkkä? Monet piirteet sopivat minuun, ja varsinkin tunnereaktioiden voimakkuus (hyvässä ja vähemmän hyvässä) luonnehtii omaa olemustani. Minun on on helppo havaita toisen tunnetilat, ja ne myös vaikuttavat minuun. Tunteiden havaitseminen on yksi ehdoton vahvuuteni, en näe sitä millään tavalla kummallisena tai negatiivisena piirteenä. En pid…

Kirjastorakkauteni: hyvälaatuisia kirjaongelmia

Kuva
Ei auta! Kävin maanantaina liian onnistuneella kirjastoretkellä. Päädyin kirjastoon hetken mielijohteesta (kuten monesti muutenkin), jospa nyt kuitenkin kävisin katsomassa uutuuskirjat, kun kaupungilla kuitenkin valmiiksi olen. Kotona odotti monta hyvää kirjaa, muutama keskenkin. Ajattelin vain tehdä pikkukierroksen kirjastossa, hyvä ja kaunis ajatus, mutta arvatenkin mahdoton :)
Kirjastoissa kannattaa käydä maanantaisin ennen kuin iltarynnäkkö alkaa. Aah ja oih, miten paljon ihania kirjoja sainkaan tällä kertaa mukaani! Jones, Moyes, Andersson, Smith...ja jotta lukuiloani ei mikään voisi estää, olin jo hamstrannut yöpöydälleni muun muassa Erityisherkän ihmisen ja Ehtoolehdon pakolaiset. Valinnanvaraa on nyt niin paljon, että olen vähän liiankin tohkeissani. Mistä aloittaisin? Omalla kohdallani on tuhoontuomittu ajatus yrittää lukea kovin montaa kirjaa yhtä aikaa, sillä ensimmäiseksi aloitetut jäävät miltei poikkeuksetta kesken. Mutta valita nyt yksi...jos sopiva hetki sattuu koittam…

Aila Meriluoto: Peter-Peter

Kuva
"Tällaine ehdoton ja täyteläinen tunne on niin ainutkertainen sinänsä, että äkkiä minulla ei ole yhtään mitään pelättävää. Elämä ei voi heittää tätä hukkaan. Asiat ovat niin itsestään selviä ja yksinkertaisia ja kohdallaan että hymyilyttää ja kouristaa samalla kertaa. Että tällaista voi olla. Minä liikutan päätäni ja maailma tottelee. Rakkauden taikasauva. Se on tässä. Tämä on ihan totta nyt, kuin uni ja satu."Kirjeitä naiselta miehelle, mieheltä naiselle, tutustumisesta tunteiksi, tapailuksi, erotiikaksi.

Tyyli: Peter-Peterissä minua viehätti eniten Meriluodon kirjoitustyyli. Se osui, tuntui hyvältä. Kieli oli helppolukuista mutta silti paljon sanovaa; muutamia kohtia, osuvia sanontoja, teki mieli kirjoittaa itselle ylös. Meriluoto kirjoittaa päähenkilö Sannasta elävän, tuntevan naisen, johon oli helppo samastua (ei kuitenkaan kaikkialla; Jokke ei tuntenut sympatiaa kumpaakaan päähenkilöä kohtaan, minkä voin hyvin ymmärtää). Romaanin taustalla ovat Meriluodon omat kokemukse…

Maria Peura: On rakkautes ääretön

Kuva
"Punainen väri käy minulle silmiin. Minä en saata katsoa sitä, enkä minä halua, että kukaan näkee, minkä värinen minä olen sisältäpäin. Minuun sattuu kauheasti ja minua pelottaa, etteivät haavat mene umpeen, eikä mummo osta minulle hienoa kouluvihkoa, johon voi piirtää kirjaimia. Mummo on vihainen, jos minä sotken verelllä kaikki paperit ja vaatteet, ja lopulta hän ottaa paksun neulan ja pujottaa siihen karheaa villalankaa ja ompelee minun haavani umpeen."Paha ukki leikittää lastenlastaan, tekee tämän pahaksi, hajottaa ja rikkoo leikeillä, jotka eivät ole leikkejä ollenkaan.
Leikki: Peura kuvaa insestiä ovelin kielikuvin. Lapsenlapselleen ukki on myynyt tekonsa leikkinä, selittänyt hauskaksi sen, mikä ei ole kenellekään hauskaa. Ei Saarakaan ukin tekoja näe leikkinä, vaikka niistä niin puhuukin, merirosvoleikistä, luolista. Tämän kirjan kieltä on vaikea kehua, koska sillä on niin tiivis yhteys kamaliin asioihin, sellaisiin, jotka menevät ymmärryksen yli. Peura luo romaanissaa…

Petri Tamminen: Meriromaani

Kuva
"Kun Vahtorannan isäntä oli nyt päässyt ääneen ja saanut sanansa luistamaan, hän lisäsi vielä, että hän oli aina kummastellut mäntyä, sen odottamatonta muodonmuutosta. Nuoret männyt pörhistelivät ja oikoivat itseään kuin miettien mihin panisivat kaikki eripariset raajansa, mutta sitten tapahtui jotakin merkillistä: pojanjolpista kasvoi aikuinen mies, suuri ja jylhä kuningasmänty. Missä välissä se tapahtui, Vahtorannan isäntä ihmetteli, yhdessä yössäkö, kun suuret männyt kuitenkin näyttivät siltä että olivat olleet suuri aina?" Meri, elämä, miehistyvä nuorukainen elämän aallokoissa. Pieni suuri romaani suurista asioista.
Pieni: Tammisen Meriromaani on osoitus siitä, että pieni voi olla suurta. Suhteeni Tammisen teoksiin on aina ollut lämmin, mieleen nousee hyviä muistoja, päällimmäisenä se, miten lukio-opettajamme luki lyhytnovelleja meille ääneen. Olen aina pitänyt Tammisen tiiviistä ilmaisusta, toteavuudesta ja siitä, miten nämä seikat kertovat elämästä ja olemisesta jotakin …

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja

Kuva