lauantai 30. toukokuuta 2015

Iloa, iloa, iloa! Toukokuun ja lukupäivän koonti


Luin toukokuussa käsittämättömät 15 kirjaa. Tänä vuonna olen lukenut nyt 51, ja viime vuonna ylsin samaan vasta syyskuun alussa. Apua - ja kiitos! Blogimaailma on epäilemättä vienyt mukanaan.
Susanna Alakoski: April i Anhörigsverige
Kirsti Kuronen: Paha puuska
Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Maarit Verronen: Keihäslintu
Petri Tamminen: Meriromaani
Aila Meriluoto: Peter-Peter
Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (postaus tulossa)
Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi (postaus tulossa)
Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (postaus tulossa)
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä (postaus tulossa)
Toukokuu oli suuren ilon kuu. Olen hämmentynyt siitä, miten paljon olen lukenut (15 kirjaa, joista kaksi oli runokirjaa, yksi novellikokoelma ja yksi tietokirja). Koin valtavasti hienoja lukuelämyksiä, ja rakastuin useampaankin kirjaan. Tammisen Meriromaani oli pienuudestaan huolimatta - ja juuri siksi - suurin elämys. Nautin todella paljon. Ihastuin kipeästi myös Kurosen Pahaan puuskaan, ja haluaisin jakaa sen merkityksellisyyden kaikille nuorille. Kerrassaan koskettava teos. Yksi suosikeistani, Maarit Verronen, ei pettänyt hänkään, ja Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta kummittelee koko ajan mielessäni. Aah, ooh, oih! Ihana kokea tällaisia lukuhetkiä!

Jotta ei menisi aivan kerskailuksi, mukaan mahtui tietenkin muutama lässähtänyt lukukokemus. En ymmärtänyt Pikku Pietarin pihan hauskuutta, ja Jotta et eksyisi näillä kulmilla eksytti minut totaalisesti. En vain tajunnut. Maratonpäivänä kesken jäi Oli kerran kello nolla, koska jollakin tavalla se vaati väsyneeltä päältäni liikaa, mutta toivon kahlaavani sen lähipäivinä loppuun.

Maratonpäivä oli mukava tapa aloittaa kesä (pihalla tuoksuu koulujen loppumiselta, ja lähialueet kuulostavat hiljaisilta, ehkäpä juhlapäivää kunnioittaen). Loppupuolella kesän harjoittelujutut alkoivat kuitenkin pyöriä mielessä, toisaalta hyvä niin, että rentoutuminen edisti myös työasioiden ajattelemista. Minulle nämä lukumaratonpäivät ovat jollakin tavalla osoituksia siitä, että voin kaikessa rauhassa varata aikaa itselleni ja keskittyä vain siihen, mikä itsestä hyvälle tuntuu. Maailma ei kaadu, vaikka en tekisi yhtenä päivä velvollisuuksieni eteen mitään. Päinvastoin, nyt tuntuu paljon paremmalta, kun on saanut paistatella päivää parvekkeella auringon lämmössä ja tutustua hyviin kirjoihin. Eivät naistenlehdet ihan väärässä ole puhuessaan oman ajan ja itsensä hemmottelemisen tärkeydestä.

2 kommenttia:

  1. Kiitokset mukavista kirjavinkeistä! Pitää varmaan itsekkin tarttua teokseen Ehkä rakkaus oli totta.


    ajattelin-tanaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Ehkä rakkaus oli totta on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen :)

      Poista