Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Ihmisen hyvyys ei ole sidottu uskoon - Marko Annalan Paasto

Marko Annala: Paasto Like 2018 284 s. Pisteitä: 5/5 "Myös mysteereistä suurin, Pyhän Hengen kosketus, on vältellyt minua. En ole tuntenut Jumalan läsnäoloa vuosiin. Olen koettanut pitää uskonnollista minääni hengissä rutiinien ja seurakuntayhteyden avulla, mutta hengellinen minäni ei ole saanut kokea Pyhän kosketusta sen enempää kuin kirjapinoni pölyhuiskaa. Eusebiuksen kirkkohistoria on kandilehdeltään kellastunut, mutta sisältä ehjä; minä olen vielä ensimmäistä harmaata hiusta vailla mutta sisältä pölyssä."  Marko Annalan toisessa romaanissa Paastossa  keski-ikäinen Matias kohtaa uskonkriisin. Rakas, kristitty vaimo on lähdössä ulkomaille lähetystyöhön, kun Matias päättää jysäyttää tunnustuksen: hän ei usko enää Jumalaan.  Paastossa on paljon lähtemistä. Matias haluaa lähteä uskosta - hän ei koe enää yhteyttä Jumalaan. Jotta päähenkilön sisäisestä kamppailusta tulisi yksinäisempi ja ehkä avoimempikin, lähtee myös vaimo, ulkomaille lähetys- ja opetustyöhön

Minimalistista, häivyttävää kirjallisuutta - Rackelin Cuskin upea Ääriviivat

Rachel Cusk: Ääriviivat S&S 2018 (2014) 207 s. Pisteitä: 5/5  Rachel Cuskin Ääriviivat  sopii luettavaksi niille, joita minimalistisuus kiehtoo. Ääriviivat  saa raaminsa varsin yksinkertaisesta kehystarinasta, jossa romaanin minäkertoja lähtee Ateenaan opettamaan kirjallisuutta. Juonivetoisuuden sijaan Cuskin teos kiinnittää huomiota tarkkailemiseen ja ihmissuhteiden yksityiskohtiin. Muutaman Ateenassa vietetyn päivän aikana minäkertoja joutuu toistuvasti tilanteisiin, jossa kanssaihmiset avautuvat hänelle epäonnistuneista ihmissuhteistaan. Ääriviivoista  muodostuukin tutkielma ihmissuhteista - siitä, miten kukin havannoi omaa elämäänsä omasta näkökulmastaan mutta jättää huomiotta vaihtoehtoiset merkitykset. Lukija jää väistämättä pohtimaan, millainen suhde subjektiivisella on objektiiviseen silloin, kun ihminen tarkastelee omaa tai toisen elämää. Samalla hämmästyy siitä, miten syvällisiltä pienetkin kohtaukset voivat näyttäytyä, kun ne tuodaan lukijan eteen ja keh

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoista suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa S&S 2018 278 s. Pisteitä: 4/5 Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa jatkaa menestyvistä tytöistä kertovien kirjojen sarjaa. 70 itsenäistä naista -  ja Bad Girls  -tyyppisissä teoksissa ideana on, että ne nostavat esiin niitä historiamme naisia, jotka ovat menestyneet ja rikkoneet sukupuolirajoja. Kuten aiemmissa postauksissani olen nostanut esiin, konsepti ei ole ongelmaton, sillä useimmat teokset esittelevät suurimmaksi osaksi valkoisia, sukupuolinormatiivisia ihmisiä.  Myös Salmisten teoksessa valkoisuus korostuu. Ruskeita tyttöjä esitellään vain muutama - esimerkiksi Koko Hubara ja Nasima Razmyar. Joukkoon mahtuu myös yksi saamelainen, mutta esimerkiksi romaninaisesta en ole vieläkään lukenut. Myöskään vammaisia naisia ei teoksessa esitellä.  Toisaalta Salmisten teos onnistuu sellaisissa asioissa, missä sen isosiskoteo

Kliseinen ja abstrakti ilmaisu ei rakenna luottamusta - mitä ovat tunnemössö, ...?

Camilla Tuominen: Johda tunteita, menesty työelämässä Otava 2018 205 s. Pisteitä: 1/5 Kun kuulin Bookstagramissa Camilla Tuomisen Johda tunteita, menesty työelämässä -kirjasta, innostuin. Hauskat kuvitukset ja tunnemaailmaa kouliva teos kuulosti siltä, mitä nuorena työntekijänä voisin tarvita: opastusta siihen, miten työelämästä nouseviin tunteisiin voi reagoida. Lukeminen ei kuitenkaan vastannut odotuksiani: teoksen sisältö jää mielestäni niukaksi (kukin luku on varsin lyhyt), keskeisiä määritelmiä ei selitetä tarpeeksi hyvin, konkreettisia ohjeita on vaikea löytää metaforaviidakosta, ja teksti vilisee kliseisiä trendi-ilmauksia. Kuvitus on hauskaa ja osuvaa mutta ei pelasta lukukokemusta. Tuomisen teoksen lähtökohtana on, että työelämässä menestyminen vaatii sitä, että pystyy ymmärtämään omia ja toisten tunteita. Johda tunteita, menesty työelämässä  korostaa, aivan oikein, sitä, että ensiksi tarvitaan turvallinen työilmapiiri, jotta tunteiden näyttäminen ja niistä keskuste

Kieli lumoaa mutta rakenne horjuu - Pasi Pekkolan Huomenna kevät palaa

Pasi Pekkola:  Huomenna kevät palaa Otava 2018 343 s. Kansi: Piia Aho Pisteitä: 3/5 Pasi Pekkolan romaani Huomenna kevät palaa lupaa lukijalleen kiinnostavan lukukokemuksen: romaani käsittelee sitä, miten Suomen sisällissota vaikutti lapsiin. Romaanin keskiössä on sisaruspari, Eeva ja Eino, jotka joutuvat Hennalan vankileirille. Kun isä on poissa ja äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan, joutuu Eeva isosiskona kantamaan vastuun veljestään.  Pekkolan proosa on kaunista ja kieli tunnelmallista. Lapsen ymmärtämättömyys ja toisaalta tarkkanäköisyys ovat romaanissa läsnä. Eeva yrittää upottaa veljensä satujen maailmaan, selittää pahaa maailmaa pikkuveljelleen, mutta Hennalan tapahtumat uhkaavat riistäytyä käsistä eikä sanoja pahuudelle löydy. Sisarusten aikuisvaiheita kuvatessaan Pekkola osoittaa, että sotatraumat vaikuttavat ihmiseen vielä vuosikymmeniä myöhemminkin ja että suomalaissukupolvet kantavat menneitä tapahtumia kitkerinä arpina rinnoissaan,  Vaikka Huomen

Joel Willans: 101 very Finnish problems

Joel Willans tunnetaan Very Finnish Problems -sivuston ylläpitäjänä: hän kertoo brittiläisenä maahanmuuttajana siitä, millaisiin kulttuurieroihin hän on Suomessa törmännyt ja millaisena maana hän Suomea pitää. Jutut on höystetty vahvalla huumorilla - Willansin tekstit pilkahtelevat kiusoittelevuutta. Näin on myös 101 Very Finnish Problems -kirjassa, joka laajentaa Willansin Suomi-aiheisia juttuja.  Willans käsittelee teoksessaan monia eri aiheita. Osa on klassisia Suomi-aiheita: esimerkiksi sauna, josta Willans puhuu vähän turhankin monessa luvussa. Toisaalta osa teksteistä osuu niin oikeaan, että on pakko vain nauraa: bussissa toisen viereen istuminen on kamalaa, vappusää on kalsa ja räntäinen ja niin edelleen. Ei mitään uutta auringon alla - mutta kuitenkin toimivaa, hauskaa huumoria. Siitä olen iloinen, ettei Willans ole lähtenyt klassiselle "suomalainen juo viinaa ja tappelee" -linjalle - ne jutut on nähty.  Joel Willans ei ole valinnut teokselleen helppoa tietä.