Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Marraskuun mietteet

On hassua aloittaa joulukuu pimeydessä ja lumettomuudessa, mutta se on näköjään tullut tavaksi. Tämän joulukuun alku on kummallinen ja erikoinen: ensi viikolla annan ensimmäistä kertaa elämässäni arvosanoja välitodistuksiin. Melkoinen vastuu, ja hieman kauhistuttaakin. Lähiaikoina on luvassa roppakaupalla töitä, mutta haaveilen yhä, että luen ensi kuun puolella sata kirjaa täyteen. Viisi puuttuu.

Tässä kuussa puolestaan selätin seuraavat teokset:

Amirin ja Khalilin sarjakuvaromaanin Zahran paratiisi, joka ravisteli ajankohtaisuudellaan ja traagisuudellaan,

William Shakespearen ikiklassikon Romeo ja Julia, joka pettymyksekseni ei herättänyt minussa suuria tunteita,

Tove Janssonin suuresti rakastamani Muumilaakson marraskuun,

minulle aiemmin tuntemattoman Pääskysen Sielut, joka nousi Finlandia-ehdokkaaksikin,

Hannele Richertin sarjakuvakokoelman Sielun koostumus, joka kertoi juuri siitä, mistä kirjallisuuden pitäisi mielestäni kertoakin,

Lindstedtin Finlandia-palkitun, ainutlaatuisen O…

Tony DiTerlizzi & Holly Black: Spiderwickin kronikat. Kirja yksi: Haltijan kirja

Kuva
Oven narahdus säikäytti hänet istumaan. Oviaukossa seisoi hahmo, jolla oli muodoton valkea kaapu ja pitkät tummat hiukset. Jared liukui sängystä niin nopeasti, ettei edes huomannut sitä. "Minä se vain olen", hahmo sanoi. Se oli yöpukuinen Mallory. "Taisin kuulla sen sinun oravasi."
Kolme sisarusta uudessa kodissa: mysteereitä, salahuoneita ja yliluonnollisia olentoja...

Lapsuuden lukuinto: Olen viime aikoina muistellut lapsuuden lukuintoani. Yksi syy siihen ovat kirjavinkkarit, jotka ovat vierailleet omilla oppitunneillani. On ollut ihana nähdä, miten innostuneesti nuoret osaavat puhua kirjoista ja lukemisesta. Sen lisäksi, että olen itsekin saanut hyviä lukuvinkkejä, olen nauttinut nuorten aidosta esiintymis- ja lukuilosta. Olen muistellut, millainen olin itse varhaisteini-iässä: ahmin kirjoja valtavia määriä. Lasten- ja nuortenkirjat olivat toki keskimäärin ohuempia kuin aikuisten romaanit, mutta vietin paljon aikaani kirjojen parissa. Vapaa-ajanviettotapani eivät …

Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jonka lukeminen nolottaa

Koska lukiessani nolostelin eritoten kansikuvaa, kuva jääköön puuttumaan.
Juha Vuorinen: Kristianin teinivuodet Diktaattorikustannus 2011 259 s. Pisteitä: 2/5 Tunnelma: Ääk. Noloa. "Pesosten miehet jähmettyivät paikalleen. Otto järkyttyi saksalaisen pornolehtensä paljastumisesta ja Kristian omista sanoistaan. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan vaan odotti kuin kaksintaistelija vastapuolen ensimmäistä elettä. Otto oli saanut Nutte!-lehtiä entiseltä työkaveriltaan, jonka veli oli Saksaan seilaavalla rahtilaivalla kansimiehenä. Kyseinen lehti oli erikoistunut varttuneiden saksalaisten herrasmiesten ja nuoriksi tytöiksi pukeutuneiden naisten ja joissain yhteyksissä myös eläinten kanssa touhuiluun. Kristian ei tajunnut, mitä isä haki niistä lehdistä. Tai pikemminkin sai.Kristian, 16 vuotta, ajattelee seuraavia asioita: seksiä, naisia, seksiä, naisia, kavereita, viinaa, krapulaa.

Nolostelu: Aina silloin tällöin kirjapiireissä nousee puheenaiheeksi se, mitä on sopivaa lukea. Mikä on lukemise…

Finlandia-palkittu Oneiron

Kuva
"Entä minun kuolemani. Menemmekö siihen? Olen ajatellut sitä paljon. Pääsen aina yhteen pisteeseen, lämpöön, kaikenkattavaan, vartalossa kihelmöivään lämpöön; se on minun loppuni se. Aistin keltaisen kirkkaan valon, vaikka pidän silmiäni kiinni. Ja se kihelmöinti...Se ei paikannu mihinkään tiettyyn kohtaan, esimerkiksi iholle, se on kaikkialla. Ei ole enää sellaisia asioita kuin 'iho', 'pää', 'raajat', 'etusormet', 'pikkuvarpaat', sellainen oleminen on lakannut. En valehtele paljonkaan jos sanon, että kuolemani hetkellä olin yhtä maailmankaikkeuden kanssa." Seitsemän naisen tarina: mitä kuoleman jälkeisten sekuntien aikana tapahtuu?
Nyt! Olen seurannut iltapäivän tiiviisti otsikoita: milloin voittaja paljastetaan? Finlandia-palkinnon on saanut tänä vuonna Laura Lindstedtin Oneiron, ja vaikkei kirjallisuudessa olekaan kyse kilpailusta, olen iloinen, että sain voittajateoksen luettua ennen palkinnon jakamista (viimeiset sivut ahmin eilen i…

Hannele Richert: Sielun koostumus. Sudenkuoppien käsikirja (sarjakuva)

Kuva
Alku: Richertin sarjakuvakokoelmateos Sielun koostumus alkaa vakuuttavasti. Ensimmäisessä sarjakuvassa kuvataan sielun koostumusta veden eri olomuotoina: miten toisilla sielu on aina lähellä kiehumispistettä, toisilla tasalämpöistä mutta aina tietyssä olomuodossa, toisten jäätyneet sielut eivät reagoi ja toisten hyytelömäinen, tutiseva sielu kaipaisi nesteytystä. Jollakin tavalla arvasin jo heti ensimmäisen sivun jälkeen, että tässä on sarjakuva, josta pidän. Sielun koostumus kertoo ihmisten ajatuksista, kuvitelmista, vaikeista kokemuksista. Se kuvaa mielenterveyttä ja omien ajatusten kanssa taistelua. Se kuvaa nuoruutta, ihmissuhteita ja epävarmuutta. Hassua, että yhteen sarjakuvakokoelmaan mahtui niin paljon itselleni tärkeitä, kiinnostavia teemoja.
Ihmisen sisällä: Jos en Markku Pääskysen Sielut-romaania lukiessani päässytkään kiinni sielutematiikkaan Richertin sarjakuvakokoelma antoi minulle hieman paremman kurkistuksen ihmisen henkiseen olemukseen. Tärkeimmäksi kohdaksi se ei silt…

Markku Pääskynen: Sielut

Kuva
"Kristian jatkoi huhuilemista. Tämä oli pahaa unta. Sinänsä järkevät ja johdonmukaiset lauseet eivät liittyneet toisiinsa sillä kaikki niitä yhdistävät apusanat olivat kadonneet: koska, kun, jos, vaikka, kuin. Ja Kristian kulki syvemmälle metsään ja alkoi kiertää huomaamattaan laajaa kehää jonka keskipisteessä Maijan olisi pitänyt olla. Askelia oli paljon mutta ne olivat Kristianin omia. Hän muisti millaista oli pidellä Maijaa ensi kerran sylissä. Hän huusi Maijan nimeä mutta kuuli sen vain itse. Ehkä Maija oli liian kaukana kuullakseen sen tai hän kuuli eikä kyennyt vastaamaan. Tai pahempaa. " Tyttö lähtee koulumatkalle mutta ei saavu kouluun eikä kotiin. Tapahtuma hämmentää niin perhettä kuin ikätovereita.
Finlandia: Täytyy myöntää, että kovin moneen Finlandia-voittajaan tai -ehdokkaaseen en ole tutustunut. Tämänvuotisista ehdokkaista olen nauttinut ainoastaan Taivaalta tippuvat asiat, joka eittämättä oli yksi vuoden hienoimmista kokemuksista. Pääskysen kirjan suhteen kävi …

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Kuva

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Kuva

Amir & Khalil: Zahran paratiisi

Kuva
Kadonneen pojan äiti: "Mehdi, he luulevat sinun kuolleen! Tiedän ette ole: sinä olet poikani! Niin kauan kuin hengitän, et kuole. Niin kauan kuin puhun, et kule. Niin kauan kuin minä olen, sinä olet!"Tuskallinen sarjakuvaromaani Iranista ja eräästä perheestä, jonka poika katosi mielenosoituksessa.

Ajankohtainen: Media tulvii turvapaikanhakijoita. Lähi-idän maat kuohuttavat ja pohdituttavat, raivostuttavat ja pelottavat. Aihe on polttava koulussakin, nuorilla on vahvoja mielipiteitä. Kaikki uusi pelottaa, ihan ymmärrettävästikin. Zahran paratiisin luettua on kuitenkin pysähdyttävä pohtimaan, miksi olemme niin vihaisia. Mitä me ymmärrämme siitä kaikesta pahasta, jota toisissa maissa tapahtuu? Mitä tiedämme niistä kauheuksista, joita toisaalla tapahtuu? Miksi olemme vihaisia ihmisille, jotka kantavat mukanaan traumaattisia kokemuksia, traumaattista elämää?
Pimento: Amirin ja Khalilin sarjakuvaromaani on muistutus siitä, että Lähi-idässä tapahtuu asioita, joista emme tiedä. Media…

Lepsuilua lokakuussa

Lokakuu ei ollut lukukuukausi. Se oli töiden kuukausi: aineiden korjaamista, tuntien suunnittelua, palavereja, yhteydenpitoasioita, ryhmähengen kasvattamista, omien heikkouksien kohtaamista. Se oli myös ihastumisen kuukausi: tutustumista ja kahvilakäyntejä, romanttisia syyspäiväkävelyjä, viestittelyä yömyöhään, halauksia. Lukeminen ei viime kuussa tuntunut niin tärkeältä; oli tärkeämpää tarttua todelliseen elämään. Muutamia kirjoja kuitenkin luin.

Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen oli minulla kahvilakirjana: join cokista, tarkkailin ihmisiä ja luin. Kirja oli herkkä ja kaunis, mutta ei näin jälkeenpäin herätä enää suuria tunteita.

Rainbow Rowellin Eleanor & Park oli hurmaava nuortenkirja. Englanniksi lukeminen ei tuottanut vaikeuksia: sanasto ja aiheet olivat tarpeeksi tuttuja.

Anja Snellmanin Antautuminen on henkilökohtainen teos paitsi kirjailijalle myös minulle. Samastuin moneen kohtaan ja poimin useita otteita muistiin.

Herman Kochin Naapurioli kaksijakoinen kokemus. Tois…