perjantai 13. marraskuuta 2015

Hannele Richert: Sielun koostumus. Sudenkuoppien käsikirja (sarjakuva)

Hannele Richert: Sielun koostumus. Sudenkuoppien käsikirja
Zum Teufel 2010
74 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Oh. Tällaista lukisin mielelläni lisää.
Alku: Richertin sarjakuvakokoelmateos Sielun koostumus alkaa vakuuttavasti. Ensimmäisessä sarjakuvassa kuvataan sielun koostumusta veden eri olomuotoina: miten toisilla sielu on aina lähellä kiehumispistettä, toisilla tasalämpöistä mutta aina tietyssä olomuodossa, toisten jäätyneet sielut eivät reagoi ja toisten hyytelömäinen, tutiseva sielu kaipaisi nesteytystä. Jollakin tavalla arvasin jo heti ensimmäisen sivun jälkeen, että tässä on sarjakuva, josta pidän. Sielun koostumus kertoo ihmisten ajatuksista, kuvitelmista, vaikeista kokemuksista. Se kuvaa mielenterveyttä ja omien ajatusten kanssa taistelua. Se kuvaa nuoruutta, ihmissuhteita ja epävarmuutta. Hassua, että yhteen sarjakuvakokoelmaan mahtui niin paljon itselleni tärkeitä, kiinnostavia teemoja.

Ihmisen sisällä: Jos en Markku Pääskysen Sielut-romaania lukiessani päässytkään kiinni sielutematiikkaan Richertin sarjakuvakokoelma antoi minulle hieman paremman kurkistuksen ihmisen henkiseen olemukseen. Tärkeimmäksi kohdaksi se ei silti minulle noussut tässäkään teoksessa. Sen sijaan Richterin sarjakuvat, erityisesti ensimmäisen osan sarjakuvanovellit (uusi käsite minulle) johdattivat minut ihmismielen sisälle, epävarmuuteen.Samastuin ensimmäisessä osassa kuvattuun päähenkilöön: tunnontarkka, kontrollinhaluinen, vähän liikaakin ajatteleva ja murehtiva. Mustavalkoinen, kokonaisuuksiin keskittyvä piirrostyyli sopi minusta hyvin kuvaamaan ihmisen mieltä ja sielua. Pidin myös teksteistä, niiden napakkuudesta ja toteavuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti