Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Ijeoma Oluo: So you want to talk about race

Kuva
Blogiani seuraavat tietävät, että feminismi on minulle tärkeä aate. Tasa-arvoon ja yhdenmukaisuuteen on pitkä matka. Omalla kohdallani on ollut tärkeä opetella huomaamaan, mitä etuoikeuksia minulla valkoisena länsimaisena korkeastikoulutettuna naisena on. Ijeoma Oluon upea So you want to talk about race on yksi etappi matkallani, jossa annan tilaa niille, joiden ääntä en ole useinkaan kuullut ja jossa pyrin tulemaan tietoiseksi omista etuoikeuksistani. 
Oluon esikoisteos käsittelee rotua ja intersektionaalisuutta. Yleistajuisessa, hyvin rakennetussa teoksessa Oluo pureutuu niihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja käytänteisiin, jotka toisintavat ajatusta valkoisten paremmuudesta ja jotka sortavat rodullistettuja. Teos on suunnattu toisaalta tarjoamaan samastumispintaa rodullistetuille, toisaalta avuksi niille valkoisille, jotka haluavat kouluttaa itseään ja perehtyä rotukysymyksiin.  Do you believe in justice and equality? Because if you believe in justice and equality you believe i…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Kuva
Ei jumalauta:
mistä tällaiset miehet
mistä tällainen väkivalta?
Kaikki anteeksi saa minut voimaan pahoin
se tekee minut vihaiseksi
ja sitten suutun siitä
että oikeasti vihaan todellisuutta
ja sitä mitä me naiset joudumme kokemaan.

Juuri nyt haluaisin heittää romaanin seinään
ja repiä paperit irti
muotoilla niistä Mikon
jonka päälle voisin sitten sylkeä
ja jonka voisin rutistaa ja pilkkoa
samalla voimalla
jolla Mikko on rutistanut Lauran.

Mitään ei saa anteeksi
jos on satuttanut noin
jos ensin hurmaa ja sitten raatelee
epäilee, haukkuu, syyllistää
työpaikan pihalla istuminen on sairasta
miten veistä voi käyttää toista vasten
mikä helvetti siihen ajaa?

Lauran
haluaisin kutsua kahville
pyytää vertaistukea ja vähän aikaa
olen saanut kuulla selviytymistarinan
ja haluan keskustella
siitä miksi yhteiskunta
on ollut Lauraa vastaan.
Miksi lastensuojelu ei puhu Lauralle
miksi kukaan ei selvitä, miten lapset voivat
miksi kukaan ei huomaa naisen pahaa oloa
vaan uskoo herttaiseen mieheen
miksi kadu…

Lyhärit: lastenkirjoja yksinäisyydestä ja surusta

Kuva
Ulf Stark & Linda Bondestam: Oma pieni pikkuruinen (Teos)
Olento asuu harmaassa luolassa piilossa päivänvalolta. Ulkoilmassa Olennolle tulee huono olo, ja niinpä hän on käpertynyt omaan koloonsa. Luolassa on kuitenkin yksinäistä, ja Olento toivookin voivansa hoivata jotakuta toista. Hän tutustuu Kipinään, joka on kotoisin Auringosta. 
Päivänsäde ja menninkäinen -tyyppisessä, runomuotoon kirjoitetussa sadussa Oma pieni pikkuruinen käsitellään yksinäisyyttä ja ihmisen tarvetta olla merkityksellinen jollekin. Yksinäisen Olennon elämä on harmaata, pimeää ja kaoottista, mitä teoksen kaunis kuvitus oivasti korostaa. Vaikka Oman pienen pikkuruiseni kuvitus on puhuttelevaa taidetta, tarina jää hieman kömpelöksi. Olennon ja Kipinän ystävyys ei syty täyteen mittoihinsa, eikä yksinäisyydestä päästä täysin eroon. Stark ja Bondestam kuitenkin käsittelevät hienosti yksinäisen elämän ankeutta ja toivoa ihmissuhteiden syntymisestä.
Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Satu puusta joka halusi muuttaa …

Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?

Kuva
Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? on kolmas osa Normaali-sarjasta, joka on feministinen nuorille suunnattu romaanisarja. Tässä osassa ääneen pääsee Lottie, joka ei pelkää tunnustaa olevansa feministi. Tapahtumat alkavat, kun Lottieta häiritään seksuaalisesti kadulla. Ikävistä kommenteista typertynyt Lottie päättää, että on aika toimia, ja avaa haasteen, jossa hän raportoi kuukauden ajan kaikista seksistisistä tapahtumista. Evie ja Amber ovat vahvasti mukana projektissa, ja samoin Will, anti-feministinen koulutoveri, joka lupautuu projektin kuvaajaksi.
Mitä tytön täytyy tehdä? on mielestäni Normaali-sarjan vahvin osa. Tässä romaanissa feminismi on pääosassa eikä sitä peitellä: Lottie toimii tehdäkseen maailmasta tasa-arvoisemman. Erilaisten juonenkäänteiden avulla Bourne nostaa esille monia tilanteita, jotka ovat pohjimmiltaan seksistisiä ja suosivat yleensä miessukupuolta. Osa tilanteista saattaa tuntua kömpelöiltä ja teokseen väkisin kirjoitetuilta, mutta toisaalta pidän tärkeän…

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Asko Sahlbergin viime vuonna julkaistu Amandan maailmat on kertomus vanhasta Amandasta, jonka yksinäinen, eristynyt elämä muuttuu, kun hän kohtaa pakolaispoika Samirin. Samirin auttamisesta tulee tarkoitus Amandan eristyneeseen elämään.

Amandan maailmat on symbolinen monella tavalla. Jo alusta asti Amandan mukana kulkee tuuli, joka riepottelee häntä ympäriinsä, hönkii välillä kasvoihin ja välillä työntää kohti uutta. Kieli on kaunista, ja lukija liikkuu Amandan mielenmaisemiss helposti.

Amandan maailmoissa onkin monia miljöitä, monia maailmoja. On Amandan oma todellisuus, pihapiiri, jossa hän elää lähes yksinään. Sen ulkopuolella on muiden todellisuus, vieras kaupunkielämä, johon Amanda ei ole tottunut. Amandan sisäistä maailmaa kuvaa myös unien maailma: unissa Amanda elää pelkojaan ja menneisyyttään. Jossakin kaukana on menneisyyden maailma, sekä Amandan että Samirin. Amandan todellisuus kohtaa Samirin, pakolaisnuoren, maailman ja toisaalta yhdistyy myös Janssonin yksinäiseen, eristäyt…

Sarah Crossan: Yksi

Kuva
Sarah Crossan ei suotta ujostele vaan kirjoittaa Yksi-romaanissaan aiheesta, josta ei paljoa puhuta: siamilaisista kaksosista. Nuortenromaani tarttuu yhteenkasvamisen ja erilaisuuden tematiikkaan, käsittelee normaaliutta ja ihmisten oikeutta elää tavallista elämää.
Grace ja Tippi ovat 16-vuotiaat siamilaiset kaksoset, jotka ovat tottuneet jakamaan koko elämänsä toistensa kanssa. Fyysinen erilaisuus tekee tavallisesta arjesta kuitenkin vaikean: ihmiset tuijottavat, arkiset askareet ovat hankalia, ja perhe on joutunut panostamaan koko omaisuutensa tyttöjen lääketieteelliseen hoitoon. Yksi alkaa tilanteesta, jossa sisarukset siirtyvät kotiopetuksesta julkiseen, yksityiseen kouluun ja joutuvat väistämättä kohtaamaan sen, miten ulkomaailma heitä kohtelee. Romaanin käännekohdan päätös puolestaan liittyy siihen, miten sisarukset järjestävät yhteiselämänsä tulevaisuudessa. 
Crossanin romaanissa huomion kiinnittävät kerronnalliset seikat. Yksi on säeromaani, jossa kronologisesti kerrottu tari…

Hyytävän helmikuun luetut

Työmääräni on ollut tammi-helmikuussa syksyistä keveämpi, joten lukuaikaa on ollut riittämiin. Paukkupakkasten keskellä suosikeiksi nousivat erityisesti Bea Uusman ihana, valaiseva tietoteos Naparetki - minun rakkaustarinani ja Petja Lähteen juuri julkaistu lastenromaani Surunsyömä. Monta muutakin hyvää lukukokemusta joukkoon mahtui.

Kawakami: Sensein salkku
Rupi Kaur: the sun and her flowers
Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani
Asko Sahlberg: Amandan maailmat
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Gael Faye: Pienen pieni maa (bloggaamatta)
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus
Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä
Mauri Kunnas: Koiramäen talvi (bloggaamatta)
Petja Lähde: Surunsyömä
Sarah Rubin: Näkymätön vihje

Mitkä ovat olleet teidän keskitalven lempparinne?