lauantai 28. toukokuuta 2016

Craig Thompson: Blankets

Craig Thompson: Blankets
Top Shelf Production 2003
582 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Wou.
Kuuntele: Walking in the air
Olen viettänyt viikonloppua, jolloin luen vain poikaystäväni hyllystä. Sohvalle oli jäänyt sarjakuvakirja, jota hänelle oli suositeltu. Ihailin teoksen kaunista kantta, ja huomasin, että kyse on Craig Thompsonin Blankets-teoksesta. Koska Habibi oli minulle aikanaan iso elämys, en voinut vastustaa kiusausta. Ahmaisin Blankets-sarjakuvaromaanin sunnuntaisina iltapäivän tunteina.

Blankets on tarina sisaruudesta, uskonnosta ja ensirakkaudesta. Se on Thompsonin omaelämäkerrallinen kertomus, joka alkaa lapsuudensängystä, veljesten keskinäisestä peittotappelusta. Thompsonin perhe on uskonnollinen, elämä rajattua, ja lapsia pelotellaan synnillä. Kun Craig sitten rakastuu, suhde perheeseen ja uskontoon muuttuu.

Habibin kaltaisen uniikin, silmiä avartavan teoksen jälkeen mikä tahansa sarjakuvaromaani ei tunnu huikaisevalta. Minua vaivasikin lukiessa tunne siitä, että tällaisia kertomuksia olen lukenut ennenkin. Uskonnollisen, ahdasmielisen amerikkalaisperheen keskellä kasvanutta nuoruutta ovat kuvanneet muutkin kuin Thompson. Tarinan keskeisiä juonteita ovat veljessuhde, sen etääntyminen, Craigin uskonnollinen kriisi ja ensirakkauden löytäminen. Mikään niistä ei tuntunut uniikilta. Loppua kohti Blankets kuitenkin kasvaa koskettavaksi nuoruuskertomukseksi.

Teoksen hahmot ovat kiinnostavia. Craig ja Raina ovat molemmat nuoria, jotka ovat joutuneet kasvamaan aikuisiksi vähän liian varhain. He molemmat käyvät omat kamppailunsa sisaruussuhteessa. Craig kokee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole kyennyt suojelemaan veljeään isältään ja lastenhoitajalta. Raina hoitaa vammaisia adoptiosisaruksiaan mielellään, mutta joutuu vanhempiensa aviokriisin aikana ottamaan aivan liikaa vastuuta perheestään. Lempihahmokseni nousee kuitenkin Rainan isä: hyväksyvä, puhelias, sosiaalinen mies, joka joutuu alistumaan tulevaan avioeroon.

Blankets välittää lukijalleen kirpeänkylmän talvitunnelman, jossa kukaan ei kuitenkaan palele. Ensirakkaus lämmittää. Peitto muodostuu teoksen keskeisimmäksi motiiviksi: se symboloi paitsi veljesten välistä suhdetta, myös Craigin ja Rainan suhdetta.


Thompsonin tyyli on ihailtavaa. Hänen teoksensa ovat vaatineet valtavan määrän työtä: Blankets on Habibin tavoin järkälemäinen. Se pitää sisällään paljon yksityiskohtia, ja mustavalkoisuus luo nostalgisen tunteen menneisyyteen sijoittuvasta kertomuksesta. Parhaimmillaan Thompson kuitenkin on pysähtyneissä stillkuvissa. Parhaimmissa kuvissa ei tapahdu mitään, mutta silti ne vangitsevat kaiken. Blankets on osittain hyvin hiljainen teos, ja jo alussa ajattelin, että tämän teoksen ääressä kuulee, kuinka lumihiutaleet putoavat. Yllätyin, kun sama asia todettiin myöhemmin teoksessa.


Muualla: Sallan lukupäiväkirja, Nenä kirjassa, Lumiomena

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eipä kestä! Tämä on kyllä lukemisen arvoinen. Oletko lukenut jo Habibin? Se avarsi ainakin omaa maailmankuvaani valtavasti.

      Poista
  2. Koetin lukea tätä aiemmin keväällä, mutta kirja ei vetäissyt mukaansa. Aihe ei kiinnostanut, siitä kai se kiikasti... Blanketsia tuntuu keikkuvan korkealla Goodreadsin sarjislistoilla, joten olin vähän pettynyt itseeni kun en kokenut mitään suurta tämän järkäleen äärellä. :) Mutta ehkä Habibi voisi olla se minun kirja, pitää kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Habibia. Se on omalaatuisempi kuin tämä - minäkään en innostunut Blanketsin aiheesta, ennemminkin Thompsonin kyvystä piirtää niin monimerkityksellisiä pysähtyneitä hetkiä. Habibissa tarinakin on järisyttävä, tässä nauttii enemmän tuttuudesta ja hämmästyy Thompsonin taidosta.

      Poista