perjantai 25. elokuuta 2017

Mielenrauhoitusmaraton (14.50)

Juupa juu, Sirri maratonilla - juoksemisesta ei tietenkään ole kyse. Sen sijaan kyse on mielenrauhasta: viime viikon lukumaratoniin en ehtinyt mukaan, vaikka olen kaivannut asettumista jo jonkin aikaa. Niinpä lueskelen ylhäisessä yksinäisyydessäni tänään ja huomenna; syksyn maratoneihin ilmoittauduin mukaan, mutta työkiireet saattavat vielä viedä veronsa. Niinpä katsoin - samoin teki poikaystäväni - parhaaksi ryhtyä lukemaan nyt, kun aikaa rentoutumiselle on. 

Kirjastosta ja kirjahyllystäni olen napannut luettavaksi seuraavia teoksia: Nirosen Tähdenpeiton, Walkerin Meridianin, Konstigin Ahneet ja viattomat, Maarit Verrosen Löytöretkeilijän, Hetekivi Olssonin Tämä ei ole lasten maa ja muutaman muun (etupäässä novellikokoelma-) teoksen. Eväinä on torilta ostettuja marjoja: tuoreet karviaiset, mustaherukat ja pensasvadelmat maistuvat. Odotan jo innolla puolukka-aikaa, mutta aurinkoisiin, keltapunaisiin syyspäiviin on vielä hetki. 

Bloggaaminen on sujunut nihkeästi viime aikoina, sillä olen ollut jokseenkin syventynyt tuleviin opetustöihini. Suunnittelu on luovaa työtä ja vie energiaa lukemiselta, ja vaikka muutoin odotankin töiden alkamista, on uudessa elämäntilanteessa taas totuteltavaa. Kirjasaldo on tälle vuodelle jo huimat 87, joten en ole huolissani, vaikka tässä kuussa vähän vitkuttelisinkin. 

Aloitan maratonini näemmä klo 20.25 ja jatkan sitä huomiseen. Maarit Verrosen novellikokoelma on kesken, ja siihen on latautunut kovia odotuksia. Menen lukemaan sen loppuun!

20.25: Lukeminen alkaa.

22.40: Luin Verrosen novellikokoelman loppuun, yhteensä 40 sivua. Verronen on yksi novellistisuosikeistani: rakastan hänen sivustaseuraavaa kerrontatyyliänsä ja karujen miljöiden kuvausta. Kokoelmassa on monta kiinnostavaa novellia, ja jokainen tarina on sen verran lyhyt, että tottumattomammallekin novellien lukijalle kokoelma passaa mainiosti.
   Verrosen jälkeen aloitin Juuli Niemen novellikokoelman Tule hyvä. Aloituskertomus Eipä tiennyt poika oli mieleiseni, ja tarinan päähenkilö sai sympatiani puolelleen. Kaksi seuraavaa novellia ovat kiinnostavia kuvauksia nuoruudesta mutta junnaavat silti jotenkin paikoillaan. Kaipaan vähän enemmän toimintaa - tai sitten kerronnassa pitäisi olla enemmän koukkuja. Yhteensä olen lukenut 116 sivua.

9.25: Jatkoin aamulla Niemen novellikokoelmaa. Olen lukenut siitä nyt seitsemän novellia, mutta innostuin oikeastaan vain ensimmäisestä. Taidan vaihtaa seuraavaksi romaaniin, jottei lukeminen ole niin katkonaista.

11.40 Siirryin aamupäivästä Hetekivi Olssonin teokseen. Se kertoo maahanmuuttajataustaisestaa ruotsinsuomalaisesta tytöstä. Lämä 80-luvun köyhässä työläisperheessä on karua, ja Hetekivi Olssonin tarina tuo väistämättä mieleen Susanna Alakosken teokset. Kiinnostava joskin julma kuvaus kurjasta lapsuudesta ja kotoutumistoimien epäonnitumisesta.

14.50 Luin Niemen novellikokoelman loppuun - hajanaista, tavallista, pitkäveteistä. En innostunut. Kaikki tuntui jo aiemmin koetulta. Hetekivi Olssonin romaani on kiinnostava mutta aiheeltaan niin raskas, ettei sitä jaksa lukea yhteen menoon. Koetan pohtia, mitä lukisin seuraavaksi; nyt luettuna on 349 sivua.

18.00 Muutamaa yksittäistä sivua lukuunottamatta en ole jaksanut enää iltapäivästä lukea. Kotihommia riittää, enkä malta jättää niitä nyt sivuun. Täytyy jatkaa maratonia toisen kerran. Harmittaa, etten saa rentoutumiselle tarpeeksi tilaa, mutta arki on arki. Syyskuussa sitten paremmalla menestyksellä!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa mielen rauhoittumista kirjojen parissa! Käyn välillä kurkkimassa, miten sinulla sujuu. En ole lukenut yhtäkään pinossasi olevaa kirjaa, joten kiinnostavaa kuulla niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Minäkin odotan innolla, millaisiin maailmoihin pääsen kurkistamaan.

      Poista
  2. Mukavaa maratonia sinulle. :) Maarit Verrosen kirjat ovat hienoja, olen löytänyt ne vasta näin blogiaikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Verronen on huippu omassa lajissaan - ympäristöä tarkastelevissa ja havainnoivissa novelleissa. Tykkään tosi paljon, ja tämäkin kokoelma ansaitsee kiitoksen.

      Poista
  3. Lempeää maratonia ihanien kirjojen parissa! Opetustyön vastapainoksi kaipaisin itsekin aikaa rauhoittua kirjapinon varjoon... Kiitos superlukumaratonvinkkauksesta: ehkä jonain syksyisenä sunnuntaina mäkin maltan rauhoittua maratoonaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Opetustyö on henkisesti melkoisen rankkaa, vaatii luovuutta, ajattelua ja aikaa, joten lukeminen jää jaksoittain varsin vähäiseksi. Toisaalta koen, että on tosi tärkeä rauhoittaa välillä aikaa vain itselleen, etteivät työt vie täysin mukanaan.

      Poista
  4. Mukavaa rentoutumista maratonin merkeissä! Paljon olet tänä vuonna lukenut. Välillä tulee hiljaisempia aikoja, kuten sulla nyt ymmärrettävästä syystä. :) /Tiia

    VastaaPoista
  5. Ihanaa maratonia! Niin aion minäkin keskittyä rauhoittumiseen kirjojen kanssa tämän viikonlopun.

    VastaaPoista