 |
Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body
Harper 2017
306 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Au. Tekee kipeää.
|
"Regardless of what you do, your body is the subject of public discourse with family, friends, and strangers alike. Your body is subject to commentary when you gain weight, lose weight, or maintain your unaccetable weight. People are quick to offer you statistics and information about the dangers of obesity, as if you are nost only fat but also incredibly stupid, unaware, delusional about the realities of your body and a world that is vigorously inhospitable to that body. This commentary is often couched as concern, as people only having your best interest at heart. They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less."
Uusimmassa teoksessaan Hunger Roxane Gay kirjoittaa omasta kehostaan. Hunger on kertomus siitä, miten Gaysta tuli vakavasti ylipainoinen, miten hän kohtasi traumaattisen tilanteen ja mitä hän lihavana ihmisenä joutuu kohtaamaan.
Gayn tarinaa lukiessa ei voi olla liikuttumatta. Elämä on julmaa, minkä osoittaa se, että Gay raiskattiin 12-vuotiaana. Trauma ja ahdistus johtivat siihen, että Gay alkoi syödä - hän söi turvakseen, siksi, ettei olisi enää miehisen katseen alla. Vähitellen gay lihoi yhä enemmän ja enemmän; ja Hungerissa hän ottaa kantaa siihen, miten lihavuuteen tässä yhteiskunnassa suhtaudutaan.
Hungerin vaikuttavuus syntyy siitä, miten tarkasti ja monipuolisesti Gay tuo esille vaikeudet, joita hän lihavana ihmisenä joutuu kohtaamaan. Perhe analysoi jatkuvasti sitä, miten lihavuusongelma saataisiin poistettua. Esiintymistilaisuus pidetään lavalla, jonne täytyy kavuta ilman portaita. Vaatteista on valittava ne, jotka sopivat - vaihtoehtoja ei juuri ole. Jo Bad feminististä tuttuun tapaan Gay analysoi vakuuttavasti myös mediailmiöitä, kuten Suurinta pudottajaa, jossa lihavuudesta tehdään mehevää viihdettä.
Yhtenä teemana teoksessa on se, miten vaikea traumasta on puhua. Gay ei kykene puhumaan raiskauksesta perheensä kanssa: 12-vuotiaana hän ajattelee joutuvansa vaikeuksiin. Gayn sisäänpäin kääntyminen on esimerkki siitä yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka estää tai vaikeuttaa hyväksikäytöstä puhumista. Gay ei halua lisätä perheensä tuskaa muttei myöskään löydä sanoja. Vaikka hiljaisuus leijuu perheen yllä painostavana, huomaa Gay kuitenkin olevansa rakastettu.
Koskettavinta teoksessa on kuitenkin Gayn ajatus omasta arvostaan ja siitä, mihin hän on oikeutettu. Gay toistaa usein sitä, ettei hän koe olevansa oikeutettu moniinkaan asioihin: ei läheisiin ihmissuhteisiin, ei kosketuksesta nauttimiseen, ei ruuasta nauttimiseen eikä vaatteiden valitsemiseen. Hunger näyttää raaásti sen, miten lihavalla ei ole oikeutta keholliseen henkilökohtaisuuteen tai itsestä määräämiseen: Gayta häiritään kadulla, lentokoneessa ihmiset haluavat vaihtaa paikkaa, eikä monikaan suostu ajattelemaan maailmaa lihavan ihmisen näkökulmasta.
Raiskaustrauma ja sitä seurannut lihavuus ovat johtaneet tunne-elämään, joka vaikeuttaa Gayn elämää. Rikkonainen tausta on romahduttanut Gayn itsetunnon, eikä hän uskalla toivoa ihmisiltä hyvää. Ihmissuhteitaan Gay kuvaa pääsääntöisesti huonoiksi ja epäonnistuneiksi: hän seurustelee sellaisten ihmisten kanssa, jotka jatkavat hänen mollaamistaan. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin suuri, että melkein kenen tahansa seura kelpaa. Vaikka en paini samanlaisten ongelmien kanssa, tunnistan Gayn kokemuksissa palan itseäni. Traumaattiset, tuhoavat kokemukset johtavat usein siihen, ettei uusien ihmissuhteiden rakentaminen ole helppoa. On vaikea päästää irti ajatuksesta, että olisi huono, kelpaamaton ihminen, ja alkaa nähdä itsensä paremmassa, terveemmässä valossa.
Gayn teos on hyvin rakennettu: kokonaisuus on jäsentynyt, tarkkarajainen ja samalla mittava, laajasti kantaa ottava. Gayn englanti on sillä tavalla helppolukuista, että tekstiä on helppo ymmärtää ja samalla nautinnollista. Jonkinlainen toisteisuus, niin aiheiden kuin virkerakenteiden tasolla, kuitenkin häiritsi minua. Toisteisuuden voi kuitenkin nähdä myös osana ihmisen ajatteluprosessia: samat tunteet ja ajatuksethan meissä usein kiertävät, niin hankala niistä on päästä eroon.
Hunger tarjoaa lukijalleen joko samastumispintaa tai hienon oppimiskokemuksen. Olen itse kiitollinen Gayn kirjasta, sillä se auttaa minua ymmärtämään paremmin niitä läheisiäni, jotka ovat ylipainoisia. Nyt käsitän paremmin, miksi he puhuvat itsestään usein negatiivisesti, miksi hoikkien puhe heidän ulkonäöstään ei useinkaan ole sopivaa ja millaisilta monet fyysiset rasitukset voivat tuntua. Ymmärrän, millaiset monimutkaiset yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset käytänteet ja arvostukset vaikuttavat ylipainoisten elämään.
Hunger on hieno feministinen teos. Se tekee selväksi yhteiskunnan asenteet ja ulkonäkövaatimukset: varsinkin naisten on oltava kontrolloituja. Kuvaavaa on, että pitkää ja lihavaa Gayta ollaan luultu mieheksi, eiväthän naisten kehot voi olla niin suuria ja kurittomia, joka puolelle rönsyileviä. Raiskauskertomuksena Hunger osoittaa, miten vaikeaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä on puhua ja toipua: uhri joutuu suojelemaan itseään välttääkseen flashbackit ja uudet hyväksikäyttötilanteet.
Toisaalla: Omppu
Kommentit
Lähetä kommentti