torstai 24. syyskuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe



John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
WSOY 2013 (2012)
Suom. Helene Bützow
339 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Oih ja aih. Söpöä ja surullista.
”Useimmat ihmiset ovat kivoja”, sanoin viimein.
”Me sanoimme aivan samaa Memorialin perheistä Gusin intensiivisimmän hoitovaiheen aikana”, Augustuksen isä sanoi. ”Kaikki olivat todella ystävällisiä. Ja vahvoja. Jumala lähettää parhaat ihmiset elämäämme juuri silloin, kun on kaikkein synkintä.”
”Tyynynpäällinen ja lanka heti tänne, koska tuosta täytyy tehdä kannustus”, Augustus sanoi, ja hänen isänsä näytti vähän harmistuneelta, mutta sitten Gus kieotoi pitkän kätensä isänsä kaulaan ja sanoi: ”Se oli vain vitsi, isä. Minähän pidän noista hemmetin kannustuksista. Ihan totta. En vain voi myöntää sitä, koska olen teini-ikäinen.”

Vakavasta sairaudesta huolimatta elämä jatkuu. On saatava olla nuori, on saatava rakastaa.

Oih! Noniin. Nyt minä sitten haluan lukea muutkin John Greenin kirjat. Yleisesti ottaen pyrin välttelemään kirjallisuutta, joka on aiheuttanut valtaisan massahypetyksen ja fanikulttuurin - esimerkiksi Houkutus ja Nälkäpeli ovat edelleen lukematta. Harry Potter -kausi minulla tietenkin on ollut, alakoulussa. Tähtiin kirjoitettuun virheeseen tartuihin ensinnäkin siksi, että ystäväni suositteli sitä minulle (osuma Kirjan vuoden haasteeseen), ja toisekseen siksi, että koen velvollisuutenani tutustua tarkemmin nuortenkirjallisuuteen (lisää alempana). Ystäväni suosituksista huolimatta en ollut ihan vakuuttunut siitä, sopisiko kirja minulle: epäilin ensinnäkin aihetta liian surulliseksi, ja toisaalta pohdin, voiko oikeasti nautinnollisia nuortenkirjoja olla. Liian moni on jäänyt viime aikoina kesken.

Söötti: Tähtiin kirjoitetun virheen tarina on söötti. Se on sopivasti siirappinen olematta liian imelä, ja se on vakava muttei kuitenkaan sorru saarnaan tai pelotteluun. Pidin Greenin romaanista monestakin syystä. Sen tarina ja tausta eivät ole liian tavallisia, vaan nuorten elämää sävyttävät oikeasti isot, vakavat, surulliset jutut. Se, että mustan huumorin ja teini-iän rakkauden taakse kätkeytyy syvällisiä tarinoita ja merkityksiä, antaa lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiään. Greenin kirjaa on helppo lukea, se vie mukanaan, mutta samalla se herättää lukijassa paljon ajatuksia.

Uskottavuus: Edellä mainittu söötti on minulle juuri sitä, mitä Hazelin ja Augustuksen rakkaustarina on. Aikuislukijana sitä on hellyttävää seurata, vaikka jollakin tavalla tuntuu, ettei Tähtiin kirjoitetun virheen kaltaista kiihkeää sielunkumppanuutta voi kokea muuten kuin nuoruudessa (tai sitten en vain ole ollut tarpeeksi rakastunut). Teinien rakkaus on sööttiä, hellyttävää ja siirappista, ja lukiessani mietin, miten suloista olisi, että kaikki saisivat kokea nuoruudessaan tuon tunteen jonkun kanssa (minä palvoin ihastustani vain etäältä, ja siinä on ero). Sekä Hazel että Augustus liikkuvat päässäni edelleen, mikä on hyvä merkki. Green on kirjoittanut heihin jotakin aitoa teini-ikäisyyttä, joskin minusta tuntui koko ajan, että kyse on pikemminkin 14- kuin 16-vuotiaista. Hauskaa kyllä, esimerkiksi Nuori opettajatar on pitänyt nuorten keskusteluja vähän liiankin älyllisinä 16-vuotiaille. Myönnän tämän, mutta en silti pääse ajatuksesta, että päähenkilöt ovat nuoria. Ehkä en ihan hahmota sitä, että myös 16-vuotiaat ovat minua nuorempia.

Nuortenkirjabuumi: Lukijana vietän tällä hetkellä melkoista nuortenkirjabuumia. Aloitin työt - yllätys, yllätys - äidinkielenopettajana, ja huh, miten paljon minun pitääkään valmistautua kirjallisuusaiheisille tunneille. Tavallaan harmittaa, että vähäinen vapaa-aikani menee siihen, että luen työtä varten, mutta toisaalta nuortenkirjamaailmaan tutustuminen on ihan mukava velvollisuus. Kirjaihmisen työhön voisi kuulua paljon inhottavampiakin pakotteita. Mahdollisen oman ajan ja voimien mukaan yritän toki kahlata muitakin kirjoja - sekä koulu- että nuortenkirjamaailma ovat jo vihjailleet, että minä en ole enää ihan teini. Ladaromaani ei uponnut täysillä, ja Tähtiin kirjoitetun virheen päähenkilöt tuntuivat vähän liian nuorilta ollakseen 16-17-vuotiaita. Seuraavaksi tekisi mieli tarttua kirjaan, joka mahdollisimman hyvin karistaisi minut teinimaailmasta. 

Lienee turha mainita, että kirja on saavuttanut suosiota myös blogimaailmassa. Tutustua voi vaikkapa Katrin, LintusenLinnean ja Norkun arvioihin.

4 kommenttia:

  1. Greenin kirjat ovat kyllä laadukkaita nuortenromaaneja. Blogissani on lasten- ja nuortenkirjojen valokuva, jota klikkaamalla pääset tutustumaan blogiaikana lukemiini kirjoihin. Harry Potterit ovat tietysti luettuna, mutta en ole niistä blokannut. Opettajana kirjallisuus kuuluu työhöni, joten luen lastenkirjallisuutta todella paljon, mutta niistä bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Tosiaankin sitä kouluun liittyvää suunnittelua on todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tutustua lasten- ja nuortenkirjakokemuksiisi! Niinpä niin, suunnittelutyötä riittää. Lukeminen on mieluisa työhomma, mutta pakkopullalukeminen ei oikein inspiroi opettajaakaan. Pitänee siirtyä vapaavalintaisiin kirjoihin, jolloin itsellekin jää enemmän aikaa lukea vapaavalintaisia.

      Poista
  2. Olen pohtinut, että minunkin pitäisi varmaan lukea tämä. Kirjoitimme lukion ykkösten kanssa sellaiset lukijaelämäkerta-esseet, jossa piti pohtia merkittäviä lukukokemuksiaa. Tämä Tähtiin kirjoitettu virhe toistui aika monessa esseessa. Taitaa siis tosiaan olla aika luettu kirja nuorempien parissa.

    Millä asteella muuten luette siis tätä kirjaa? Yläkoulussa vai lukiossa? :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä tämä tosiaan taitaa olla aika suosittu nuorten parissa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Yläkoulun puolella luetaan tätä, tai no, tällä kertaa vain osa lukee.

    VastaaPoista