Syyskuussa kahlatut

Oi, syksy! On muutamia asioita, joiden takia pidän syksystä: lehdissä kahlaaminen, kauniit värit, puolukat ja suuret muuttolintuparvet. Tänä syksynä olen päässyt nauttimaan muutamista erityisen aurinkoisista syyspäivistä, mikä on ilahduttanut kovasti.

Viimeinen kuukausi on tuonut elämääni hurjasti kaikkea. Työt, uusi asunto, totutteleminen uuteen arkeen ja uuteen rytmiin. Työviikoista kaksi ensimmäistä menivät, no, töitä tehden ja nukkuen. Ihme kyllä tuo ylenpalttinen väsymys on nyt kaikkoamassa, ja iltaisin on aikaa muuhunkin kuin tuntisuunnitelmien tekemiseen. Olen jopa lukenut - joskin kirjapinoni eivät varsinaisesti ole työntäneet minua kauemmas nuorten maailmasta.

Syyskuussa luin:

Philip Rothin Nöyryytyksen, josta hädin tuskin muistan jotakin,

Paul Austerin Oraakkeliyön, jonka haluaisin lukea heti uudestaan,

Ludovic Roubaudin 112. Palomiesromaanin, jonka haluaisin lähinnä unohtaa, 

Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn, joka koukutti ja kosketti samanaikaisesti,

Wolfgang Herrndorfin Ladaromaanin, joka kaahasi pois mukavuusalueeltani,

John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen, joka sai minut toivomaan suurta rakkautta kaikille nuorille,

Abbas Khiderin Kirjeen Munakoisotasavaltaan, jonka otin mukaani kahvilaan

sekä Agatha Christien dekkarin Eikä yksikään pelastunut, jonka takia lykkäsin nukkumaanmenoaikaani.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen tästä lukukuukaudesta ja siitä, että kaiken työmäärän ja väsymyksen jälkeenkin olen pystynyt pitämään yllä tasaista lukutahtia. Syyskuuhun mahtui ainakin yksi viikko, jolloin luin tuskin mitään, mutta kun sitten viikonlopuksi töistäni vapauduin (pyrin pitämään viikonloput vapaina), ahmin kolme kirjaa saman tien. Lukuintoni jatkuu, ja parhaillaan on kesken suloisista suloisin ja ehkä katkerinkin Eleanor & Park. Olen jo monesti vannonut siirtyväni seuraavaksi aikuistenromaaneihin, ja tämän jälkeen lienee jo aika.Eleanor & Parkista en silti malttaisi päästää irti...