torstai 21. heinäkuuta 2016

Eino Leino: Seikkailijatar

Eino Leino: Seikkailijatar
Karisto 1989 (1913)
134 s.
Pisteitä: 3/5
Kuuntele: Maija Vilkkumaa - Satumaa-tango
Itse hän oli oikeastaan vielä sielunsa sisimmältä paljon turmeltumattomampi kuin mitä hänen elämänsä muodot olivat. Hänellä oli vain halu leikkiä, leikkiä, leikkiä! Ja ennen kaikkea leikkiä miesten intohimoilla, joita hän oli jo aika taituri kiihottamaan."
Pienoisromaani venäläisestä ylhäisnaisesta, joka hallitsee miehiä naisellisin avuin.

Tunnen Eino Leinon ennen kaikkea hienona, taitavana runoilijana, ja vain sattumalta sain selville, että hän on kirjoittanut myös proosaa. Seikkalijattaren lopussa olevassa analyysissa tätä Leinon vähemmän tunnettua tuotantoa kerrotaan parjattaneen, ja kyseistä romaania pidetään massaproosaan hukkuvana. 

Minulle Seikkailijatar on erikoinen teos. Päätin esitellä sen naistenviikolla, koska keskiössä on omalla tavallaan vahva, ainakin poikkeuksellinen, naishahmo. Leinon romaani on kertomus Zaidasta, venäläisestä aatelinaisesta, joka esitellään seksuaalisesti aktiivisena ja hallitsevana hahmona. 

Tietyllä tavalla voi pitää poikkeuksellisena sitä, että 1900-luvun alussa julkaistu teos esittää naisen seksuaalisesti aktiivisena. Naisen seksuaalisuuttahan on peitelty paljon - joinakin aikoina sitä ei ole ollut olemassa aikaan. Seikkalijatarta lukiessani tulin kuitenkin pohtineeksi, että Zaidan poikkeuksellisuus, kohun herättänyt asia, on nimenomaan seksuaalisuus: nainen liitetään väkisin kauneuteen ja viettelemiseen, eivätkä menestyksen tavoittelu ja vallanhalu ilmene esimerkiksi työn, viisauden tai opintojen kautta saavutettuina. Nainen käyttää naisellisia avujaan - ja jää sikäli pinnalliseksi, yksipuoliseksi hahmoksi. Koska Zaida hyödyntää useampiakin miehiä rahallisesti ja hylkää nämä sitten, kuvataan hänet jokseenkin negatiivisena henkilönä.

Vaikka romaanissa esitellään omalla tavallaan poikkeuksellinen ja vahvalta vaikuttava nainen, on Seikkailijtar lopulta kertomus tyhjyydestä, joka asettuu ylhäistä elämää viettävien sisälle. Se on kertomus naisesta, joka haluaa hallita ja kerätä itselleen valtaa. Vain Werner pystyy hieman vastustamaan Zaidaa ja ymmärtämään tätä. Suhteet tuntuvat kuitenkin epäonnistuvan kerta toisensa jälkeen.  
 - Te olette tahtonut hallita ja te olette hallinnut. Te olette tahtonut sukeltaa miesten ihailuun kuin suloiseen, hyväilevään kylpyyn, mutta te ette ole koskaan jättänyt sinne sydäntänne. Te olette rakastanut maailmassa vain yhtä asiaa ja sen nimi on valta.
Entä miksi nainen on nostettu keskiöön tässä romaanissa? Takakansi paljastaa, että romaani perustuu Leinon ajan kohutuimpiin tositapahtumiin. Sen sijaan, että Leino esittäisi naisen, joka miehen lailla saa esiintyä aktiivisesti, halliten ja mainetta keräten, hän esittää naisen, jonka poikkeuksellisuus on nimenomaan kohuttua, kauhisteltua ja jollakin tavalla järkyttävää. Zaida on epäilemättä epätyypillinen, sukupuolirooleja vastustava nainen, mutta Leinon teoksessa hän nousee puheenaiheeksi, ei edelläkävijäksi.

2 kommenttia:

  1. Huikeaa, joskus ammoin tutkin juuri tätä naishahmoa artikkelin verran! Ihanaa, että Zaida elää yhä, näin kirjablogissa! Puheenaihe voi olla myös edelläkävijä, rajojen rikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepäs sattui! Totta tietysti, että kohua herättävä puheenaihe voi ja rikkookin rajoja, varsinkin jos pohditaan, miksi puheenaihe herättää keskustelua.

      Poista