maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lapsuuden lemmikkilukemisto - mitä luin pienenä?

Olin viikonloppuna vanhempieni luona poimimassa vadelmia. Tuon jokakesäisen lempparipuuhani jälkeen jäi vielä aikaa lukemiselle, mutta kas: sen kerran, kun olin ottanut mukaani vain yhden kirjan, se ei innostanutkaan. Päädyin siis selaamaan nuoruudenaikaisia lempikirjojani, ja valikoin luettavaksi siirappisensuloisen Liian iso rakkaus -romaanin. 

Lapsuudenkirjahyllyyn kurkistaminen ja muutamat aiemmat lempparikokeiluni blogipuolella (Marian pieni aasi, Spiderwick, Anna-sarja) innostivat minua, joten päätin palata muutamiin minulle tärkeisiin teoksiin. Esittelen niistä (noin) 15 sitä mukaa, kun ehdin teoksiin palata. Apunani käytin vuosina 2004-2006 kirjoittamaani lukupäiväkirjaa. Se alkaa näin (ja juuri näillä väreillä): 

20.11.2004, 

Terve kaikille! Minä päätin kirjoittaa tänne ns. pientä naposteltavaa, esim. itse keksimiäni runoja, kirjoista napattuja lausahduksia sekä pitää täällä satunnaista lukupäiväkirjaakin. Eli tämä on siis pieni muotoinen ”kirjallisuusvihkonen”, jossa on kaikenlaista tietoa kirjallisuudesta.

Lukupäiväkirjan selailu yllätti. Ensinnäkin olin kuudennella luokalla kirjojenahmimisiässä, sillä esimerkiksi vuonna 2005 olin lukenut peräti 145 kirjaa. Lähes jokaisen kirjan tunnuin ahmineen päivässä tai kahdessa. Enemmän kuitenkin yllätti se, miten kovasti toivoin ja kiitin lukemissani teoksissa romantiikkaa. Hih, hih! :) Lisäksi yllätyin siitä, että ensimmäinen lukemani aikuisten kirja oli Sormuksen ritari (muistan kyllä kahlanneeni sitä, mutten edes muistanut lukeneeni ensimmäistä osaa loppuun). Seitsemännellä luokalla tapahtui käänne: jos vielä alkusyksyn luinkin nuortenkirjoja, keväämmällä luin Eeva Tikkasen Annun (tämä oli kirjastonhoitajan suositus aikuistenpuolelle siirtyvälle tytölle, joka ei rohjennut itse kysyä vaan jonka äiti kysyi) ja myöhemmin esimerkiksi Sprungenin vaikuttava mutta romanttisten nuortenkirjojen jälkeen varsin hurjan Nancyn.

Hyvät naurut puolestaan sain tästä tulevan kieliammattilaisen esittämästä pätevästä kritiikistä: 

Arvostelu: Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, yksittäisiä virheitä siellä täällä. Eniten kauhistutti virhe, jonka huomaa jokainen vähänkin koirista kiinnostunut ihminen. Tanskandoggia ei kirjoiteta näin: Tanskan doggi!  

Suosikkeja miettiessä tulin listanneeksi muun muassa alla olevat sarjat ja teokset. Mäkisen kirjoja tunnuin ahmineen kuudennella luokalla ihan hurjana. Käytän listausta pohjana, mutta saatan ihastella kirjastossa muitakin tuttuja tapauksia. Miltä seuraavat teokset teidän korvaanne kuulostavat? Onko yhteisiä lemppareita?
  • Enid Blyton: Salaisuus-sarja
  • Mystery Club
  • Babysitters's Club
  • Liian iso rakkaus
  • Maria Eränen: Kastanjan ratsumajatalo
  • Taru Mäkinen: Jade-sarja (muisto tsunamista: teksti-TV:llä Jade-niminen hukkunut)
  • Applegate: Animorphs
  • Tuija Lehtinen: Kundi kuin kameleontti
  • Jaantila: Sannan jenkkivuosi
  • Manninen: SikAbileet
Ja näin taas tulin aiemmin perustelleeksi lukukokemuksiani:

Kirja: Sata makeaa suudelmaa
Kirjailija: Harri Istvan Mäki

Kustantaja: WSOY
Painovuosi: 2001
Sivut: 142
Lukuaika: 23.3. – 23.3.2005
Odotin kirjan olevan: ihanan romanttinen, hieman jännittävä kirja
Kirja oli:
a)  Sisällöltään: + romanttinen, - ei jännitystä kamalasti
b)  Ulkoasultaan: Aika karsea. Kansi surkea, värit huonot.
Kokonaispisteet: 4 pistettä, johtuen ihanasta romantiikasta
Suosittelen kirjaa: tytöille, jotka kaipaavat romantiikkaa. Sopii kaltaisilleni höpsöille.

Postauksen päätteeksi pieni teiniajan loppukevennys:

Katsoin tänään myös NRJ TOP 10:n ja Hanna Pakarinen oli ensimmäisellä sijalla! Eikä Antti Tuisku ollut ollenkaan kymmenen parhaan joukossa! Että siitäs saitte Tuisku-fanit! Tosin täytyy myöntää, että Antti on aika komea, mutta sen kappaleet ja lauluääni on aika hirveitä. Mä siis ihannoin Hannaa! Vähäkö IDOLS-tähti Hanna on ihana! Hanna is the Best! Hanna, H-A-N-N-A—HANNA! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti