 |
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bazar 2014 (2010)
Suom. Laura Beck
389 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Taatun laadukas.
|
Suosikkisarjoja on kiva löytää, samaten sellaisia kirjailijoita, joiden teoksiin on helppo palata milloin vain. Alan Bradley osoitti heti ensimmäisellä rikoskirjallaan, että Flavia de Lucen kanssa on miellyttävä viettää aikaa. Romaanien suurin hehku perustuu, ainakin minulla, erityisesti päähenkilön viehättävään vanhanaikaisuuteen ja pikkumaisuuteen, mutta arvostan Bradleyn romaaneissa sitä, että ne keskittyvät väkivaltakuvausten sijaan kerrontaan ja arvoitusten ratkaisemiseen.
Tässä Flavia-sarjan toisessa osassa Bishop´s Laceyn kylään sammuu nukketeatteritekijöiden auto. Flavia äkkää nopeasti, että kylään syntyy eripuraa, ja tapahtuupa kirjassa murhakin. Kertomahetken rikokset kietoutuvat menneisyyteen, ja kirjaston sanomalehtiarkistolle on taas käyttöä.
Markkinoin sarjaa ystävälleni kevytdekkarina - kyse on varsin pehmeästä rikoskirjallisuudesta, jossa väkivallalla ja rikoksilla ei mässäillä vaan jossa on, perinteisen englantilaisen rikoskirjallisuuden tapaan, keskiössä vanhoillisromanttinen ympäristö ja arvoituksen ratkaiseminen. Tässäkin osassa seurataan Flavian ajatuksenjuoksua ja selvitystyötä, ja ratkaisu ilmenee lukijallekin vasta teoksen loppupuolella. Miljöökuvaukset ja de Lucen perheeseen tutustuminen ovat lopulta rikoksen syitä ja tekotapoja tärkeämpiä seikkoja.
Kuolema ei ole lasten leikkiä oli oikein sopivaa lukemista lomanaloittajaismaratonille, ja sarjan seuraavan osan suunnittelenkin lukevani Blogistanian yhteisellä lukumaratonilla. Vaikka Bradleyn romaani ei tarjoakaan varsinaisia yllätyksiä, voi sen laatuun ja turvallisuuteen luottaa.
Toisaalla: Yöpöydän kirjoissa teosta pidetään laadukkaana, suomennosta kehutaan ja Flaviaa verrataan Hermioneen; Oksan hyllyltä -blogin kirjoittajan Flavia sulatti, Kasoittain kirjoja -blogissa Flavia-innotus jatkuu, ja Lukuisassa pelko sarjan yksitoikkoisuudesta ei käynyt toteen.
Aloitin Flavia-sarjaan tutustumisen tästä osasta, ja osa on edelleen yksi suosikkejani koko sarjassa. Nyt luen uusimman osan suomennosta, ja sarja kyllä säilyttää mielestäni tasonsa. Hienoa, että suomennoksia on saatu aika nopsalla tahdilla (eli tekee tiukkaa pysyä perässä...). :)
VastaaPoistaKolmas osa odottaa minua viikonlopun lukumaratonia varten - saa nähdä, millaisena tämä osa vertautuu muihin nähden. Minäkin iloitsen nopeasta suomennostahdista (joka ei kuitenkaan näy laadussa, sillä käännökset ovat huippuja), ja pidän siitä, että näitä on helppo ja turvallista lukea.
PoistaOlen varma, että tämä olisi just hyvä sarja minulle. En vain ole vielä päässyt alkuun. Perinteinen englantilainen dekkari kuulostaa lupaavalta.
VastaaPoista