Bad feministiä suositeltiin minulle syksyn alussa. Tilasin sen verkkokaupasta ruotsiksi, koska hinta oli halvempi ja kieli motivoi minua englantia enemmän - nyt, kun teoksen olen viimein saanut luettua, on se käännetty jo suomeksikin. Olen lueskellut kokoelmaa pikkuhiljaa eteenpäin ja pitänyt tavasta, jolla Gay nostaa esiin erilaisia yhteiskunnallisia, naisiin ja rodullistettuihin liittyviä ongelmia. Kokoelma on antanut minulle paljon, vaikka postaus onkin hajanainen koonti ajatuksistani - ensimmäisten esseiden lukemisesta on todella aikaa. Saatan olla huono feministi - rotukysymyksen sijaan pohdin tässä postauksessa enemmän puhetta seksuaalisesta väkivallasta. Toivon, että toisaalla asiantuntevammat keskittyvät pohtimaan Gayn teoksen yhteiskunnallista merkityksellisyyttä rodun ja toiseuden kokemusten esiintuojana.
Toiseuden kokemuksista
Bad feminist on esseekokoelma, jossa äänen saa ja on ottanut itselleen rodullistettu kirjailija. Gay tuo vahvasti esiin sen, millaisiin vaikeuksiin rodullistaminen johtaa yhteiskunnassa, jossa valkoihoisia suositaan ja joissa valkoihoisilla on valtaa. Kokoelma muistuttaa siitä, miten rodullistetut joutuvat kamppailemaan monin verroin tullaakseen hyväksytyiksi ja nähdyiksi kunnon kansalaisina. Gay viittaa useisiin tapauksiin, joissa rikollisuus on syyttä kytketty tummiin miehiin. Rasismi kytkeytyy niin moneen yhteiskunnalliseen käytänteeseen, että tekemistä riittää.
Gayn teos ei syyttele lukijaansa. Sen vetovoima perustuu pikemminkin siihen, että Gay havainnollistaa selkein, tutuin esimerkein ja mediatekstein. Yhtäkkiä alkaa katsoa toisin sitä, miten Orange is the new black esittää rodullistettuja hahmoja. Yksi kokoelman tavoitteista onkin kohdistaa kanssaihmisten huomio kulttuuriteoksiin ja niiden käsitykseen ihmisyydestä ja vallasta. Gay tuo kuitenkin esiin sen, että myös arvomaailmaltaan kyseenalaisista kulttuurituotteista voi nauttia, kunhan on jollakin tavalla tietoinen siitä, miten
Toiseuden kokemuksista
Bad feminist on esseekokoelma, jossa äänen saa ja on ottanut itselleen rodullistettu kirjailija. Gay tuo vahvasti esiin sen, millaisiin vaikeuksiin rodullistaminen johtaa yhteiskunnassa, jossa valkoihoisia suositaan ja joissa valkoihoisilla on valtaa. Kokoelma muistuttaa siitä, miten rodullistetut joutuvat kamppailemaan monin verroin tullaakseen hyväksytyiksi ja nähdyiksi kunnon kansalaisina. Gay viittaa useisiin tapauksiin, joissa rikollisuus on syyttä kytketty tummiin miehiin. Rasismi kytkeytyy niin moneen yhteiskunnalliseen käytänteeseen, että tekemistä riittää.
Gayn teos ei syyttele lukijaansa. Sen vetovoima perustuu pikemminkin siihen, että Gay havainnollistaa selkein, tutuin esimerkein ja mediatekstein. Yhtäkkiä alkaa katsoa toisin sitä, miten Orange is the new black esittää rodullistettuja hahmoja. Yksi kokoelman tavoitteista onkin kohdistaa kanssaihmisten huomio kulttuuriteoksiin ja niiden käsitykseen ihmisyydestä ja vallasta. Gay tuo kuitenkin esiin sen, että myös arvomaailmaltaan kyseenalaisista kulttuurituotteista voi nauttia, kunhan on jollakin tavalla tietoinen siitä, miten
Miten raiskauksesta puhutaan?
Yksi minua eniten puhutelleista esseistä on Det nonchalanta sättet att prata on sexuellt våld (Epäsopiva tapa puhua seksuaalisesta väkivallasta). Siinä Gay ottaa esimerkiksi uutisoinnin 11-vuotiaan tytön raiskauksesta. New York Timesissa kärsijänä esitettiin teosta järkyttynyt kaupunki, sympatiaa osoitettiin 18 nuorehkolle raiskaajamiehelle, joiden elämä ei palautuisi ennalleen
Gay huomauttaa, että elämme raiskauskulttuurissa, jossa lähes jokaikinen televisio-ohjelma käsittelee jollakin tavalla raiskaamista. Raiskaamisesta tehdään viihdettä ja sillä kerjätään yleisöä. Kumma kyllä, päähenkilöt tuntuvat toipuvan raiskauksestaan hyvin. Mautonta on myös aborttikulttuuri, josta Gay eräässä esseessään kertoo. Abortti lienee taas ajankohtainen keskustelunaihe USA:ssa, mutta Gay osoittaa, etteivät asiat ole koskaan olleet hyvin. Miehet tekevät naisen keholle päätöksiä tietämättä ensinkään, millaisista asioista he oikein määräävät.
Se, miten media käsittelee väkivaltaa, on aika surullista tulkittavaa. Mietin raiskauskuvauksia itse silloin, kun katsoin Netflixistä The Fostersia - raiskatun tytön trauma tuli esille vasta kauden puolivälissä eikä tuntunut juuri vaikuttavan tämän elämään: poikien lähellä oli helppo olla. Mietin, miksei tyttöä kuvattu traumatisoituneemmaksi, sillä eihän tuollaisista väkivaltateoista pääse irti hetkessä. Seita Vuorelan Lumessa raiskaus tapahtuu, mutta sen kokeneelle tytölle ei anneta ääntä suhteessa tapahtuneeseen. Tapahtumaa katsellaan ulkopuolelta. Myös elokuvia katsoessani olen miettinyt, miksi tosirakkaudet juoksevat ihastustenkohteidensa ikkunoiden alla, jäljittävät näiden työpäivät ja lenkkiseurat. Mitä hauskaa ahdistelevissa ihailijoissa on? Olen kokenut sen itse, ja pidän käyttäytymistä vastenmielisenä. Tuntuu surulliselta, että naisen oletetaan ihastuvan ahdistelevaan, toista kunnioittamattomaan ihmiseen ja hyväksyn käytös, joka muistuttaa lähinnä pakkomielteisyyttä tai kyvyttömyyttä antaa periksi.
Gay ottaa keskusteluun monia kiinnostavia aiheita. Seksismi - ja toisaalta feminismin tarve - näkyy esimerkiksi naiskirjallisuudessa, jota aliarvostetaan ja jolle ei anneta yhtä paljon yhteiskunnallisia merkityksiä kuin miesten kirjoittamille romaaneille. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten rodullistettuja mediassa esitetään ja millaisia mahdollisuuksia heille sallitaan. Olen pyrkinyt myös siihen, että tiedostaisin omat vahingoittavat ajatustapani. Gayn kirja suuntaa lukijansa ajattelemaan sekä omaa käytöstään että yhteiskunnallisia rakenteita. Konkreettisin esimerkein ja henkilökohtaisin kokemuksin Gay vakuuttaa lukijansa siitä, että muutos on tarpeen.
Roxane Gay: Bad feminist
Månpocket 2016
Översättning: Helena Hansson
397 s.
Pisteitä: 5/5
Gay ottaa keskusteluun monia kiinnostavia aiheita. Seksismi - ja toisaalta feminismin tarve - näkyy esimerkiksi naiskirjallisuudessa, jota aliarvostetaan ja jolle ei anneta yhtä paljon yhteiskunnallisia merkityksiä kuin miesten kirjoittamille romaaneille. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten rodullistettuja mediassa esitetään ja millaisia mahdollisuuksia heille sallitaan. Olen pyrkinyt myös siihen, että tiedostaisin omat vahingoittavat ajatustapani. Gayn kirja suuntaa lukijansa ajattelemaan sekä omaa käytöstään että yhteiskunnallisia rakenteita. Konkreettisin esimerkein ja henkilökohtaisin kokemuksin Gay vakuuttaa lukijansa siitä, että muutos on tarpeen.
Roxane Gay: Bad feminist
Månpocket 2016
Översättning: Helena Hansson
397 s.
Pisteitä: 5/5
Bad Feminist on aivan mahtava ja ihan parasta on Gayn lempeä kirjoitustapa. Mitä tärkein kysymys tuo, että miten (seksuaalista) väkivaltaa voi kuvata niin, että ei tuota kuvaamalla sitä lisää.
VastaaPoistaTämä kohta: "Mietin raiskauskuvauksia itse silloin, kun katsoin Netflixistä The Fostersia - raiskatun tytön trauma tuli esille vasta kauden puolivälissä eikä tuntunut juuri vaikuttavan tämän elämään: poikien lähellä oli helppo olla."
En ole katsonut ko. sarjaa, joten siitä en tiedä mitään, mutta noin yleensä koen vaaralliseksi se, että raiskausta käsiteltäisiin niin, että siitä johtuen koko loppuelämä olisi pilalla. Tämä ei tarkoita, etteikö raiskaus olisi vakava asia.
Totta, hyvä pointti Omppu! Tietenkään raiskaus tai mikään muukaan rikos ei välttämättä pilaa loppuelämää, onneksi - ihmisellä on kyky toipua, ja sitä on hyvä korostaa. Harmi, että sorruin itse tuohon puhetapaan. Pointtinani oli osoittaa, että traumaattisten tapahtumien yhteydessä pitäisi puhua niistä vaikeuksista, mitä niistä uhreille seuraa. Oma kokemukseni on se, ettei monissa kulttuuriteoksissa (kirjoissa, tv-ohjelmissa) käsitellä sitä ahdistusta, mitä moinen voi aiheuttaa. Olet kuitenkin oikeassa siinä, ettei rikoksen pidä nähdä romuttavan koko ihmisyyttä, ja sitä paitsi traumatkin voivat alkaa oireilla vasta pitkään niiden syntymisen jälkeen. Kiitos toisesta näkökulmasta asiaan :)
VastaaPoista