Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Karisto 2017

Kansi: Fredrik Schlyter/Johner

190 s.

Pisteitä: 4/5

Tunnelma: Aurinkoisen kesäinen,

Äkkiä tiskin toisella puolella seisoi taas se mies, joka saattoi puhua mitä kieltä sattui huvittamaan. Tällä kertaa aurinkolasit päässä, reikäisissä farkuissa ja lyhythihaisessa pusakassa. Hän ei sisi ollutkaan kertakäyntiasiakas, ikävä kyllä. Riina keskittyi pitämään ilmeensä neutraalina ja kielensä selkeänä suomena.

Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella on varsinainen kesäkirja. Sen sivuilta hehkuvat aurinkoiset maalaismaisemat, kimmeltävät järvet ja retkeilemään kutsuvat mäntymetsät. Miljöö on varsin kansallisromanttinen ja tarjoaa rauhoittumispaikan kaupunkilaishahmoilleen ja -lukijoilleen.

Vasta valmistunut Riina on jäänyt ilman työtä ja parisuhdetta - avomies on lähtenyt. Äidin serkku tarjoaa kuitenkin kesätöitä lossikahvilasta, ja niin Riina päätyy lapsuusmaisemiinsa. Kahvilatyössään Riina tapaa useita paikallisia hölösuita, vaarallisempia ja vaarattomampia.

Pehkonen käyttää dialogeissaan ihanan kotoista savonmurretta. Se tekee hahmoista elävämpiä ja lupsakampia: esimerkiksi Sirkka-täti vaikuttaa savolaisrouvan malliesimerkiltä ja olisi helposti löydettävissä kotomaisemistanikin. Pehkonen osoittaa, että maaseudulla pärjää reippaalla, avoimella mielellä ja koko ajan käyvällä suulla. Dialogia on paljon, ja se sopii Savoon.

Sydämenasioita Jylhäsalmella on herttainen ja hellyttävä viihdekirja, jonka lukukokemukselle olennaista on hyvä mieli. Se taas syntyy kesäisen kansallisesta miljööstä, viihdyttävistä hahmoista ja romantiikankipinöistä.

Suuria yllätyksiä romaani ei kuitenkaan lukijalle tarjoile. Myös päähenkilö Riina vaikuttaa toisinaan varsin naiivilta: hän ei mukamas yhtään arvaa Aatun pahansuopia ajatuksia, vaikka ne lukijalle ovat ilmiselviä. Kokonaisuudessaan tarinasta jää kuitenkin mieleen sen lempeät, hyvää tarkoittavat käänteet. Riinan tarinaa seuraa mielellään eteenpäinkin.

Toisaalla: Amma nautti kielestä ja tunsi maalaistyttönä olonsa kotoisaksi, Evaria jää odottamaan jatkoa ja Jonnan mukaan tunnelmaan on helppo päästä mukaan. Toisen Jonnan mukaan kirja taas pitää sisällään sen, mitä hyvänmielen kirjan pitääkin sisältää.