Siirry pääsisältöön

Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet


Luen nykyään kovin vähän mieskirjailijoiden teoksia, ja erityisen synkästi suhtaudun (jo edesmenneiden) ikämiesten teoksiin, mutta Julio Cortázarin novellikokoelma Tuli on kaikki tulet oli positiivinen yllätys. Anu Partasen suomennos on loistava: kerronta on tyylikästä, sujuvaa ja taiteellista, ja sanavarasto on rikasta.

Kokoelman avausnovellissa "Etelän moottoritie" Pariisiin johtava moottoritie on ruuhkautunut. Liikenne pysähtyy. Alkaa kantautua huhuja onnettomuuksista, ja liikenne seisoo. Ärsyttävää tilannetta seuraa nimetön insinööri, jonka toimitaa kuvataan ulkoisesti: hän kiertelee autoletkassa, yrittää keksiä tekemistä helteisenä kesäpäivänä. Oudoksi tilanne muuttuu, kun liikenne ei palaudukaan ennalleen vaan jatkuu päivästä toiseen samana: autot seisovat, minnekään ei pääse, ruoka loppuu, ihmiset alkavat muodostaa ryhmittymiä, jotka pyrkivät ohjaamaan toimintaansa. 

Novellia lukiessa ei voi olla ajattelematta koronakriisiä: sitä, miten tilanne ensin näyttäytyy sellaiselta, mistä voi selvitä, mutta miten kriisin jatkuessa ihmiset alkavat reagoida eri tavoin. Elämä seisoo kriisin keskellä paikoillaan: mitään ei tapahdu, minnekään ei oikein pääse. Kun moottoritie viimein saadaan avattua - koskaan ei selviä, mikä oikeasti oli vikana - insinööri toivoo saavuttavansa vieressä olleen auton, jonka kuskiin hän ehti kiintyä. Mutta tilanne ei ratkeakaan tavalla, jolla insinööri sen toivoi ratkeavan, vaan elämä jatkuu kuin mitään ei olisikaan tapahtunut: kaikki kaasuttavat häpeilemättä eteenpäin, menneisyyttä miettimättä. Pohdiskelen tätä, ajattelen koronakriisiä: kun kaikki joskus loppuu, muistaako kukaan, millaista yksinäisyys oli, millaisia rajoituksia piti noudattaa, miten arki muuttui, miten mielialat muuttuivat? 


Avausnovellin lisäksi pidin erityisesti Sairaan hyvinvoinnista, jossa vanhan äidin lapset teeskentelevät, ettei yksi lapsista olekaan kuollut. Äidiltä piilotellaan asioita, ja samalla vääristyy muidenkin käsitys siitä, mitä onkaan tapahtunut.


Kerronnaltaan mielenkiintoisin on novelli Neiti Cora, jossa teini-ikäine poika odottaa leikkausta. Hoitaja Coran ja pojan välille syntyy jännite. Cortázarin kerronta on kiehtovaa: moniäänisessä novellissa pääsevät ääneen esimerkiksi hoitaja, poika, pojan äiti ja lääkäri. Kiinnostavinta on, että kertojanäkökulma saattaa vaihtua kesken virkkeenkin: lukijalta vaaditaan valppautta.

Suosittelen tätä teosta lämpimästi!

Kommentit