Siirry pääsisältöön

Paljon kaivattu tietokirja: Jenny Kangasvuon Bi- ja panseksuaalisuus

 

Ruskealla pikkupöydällä Kangasvuon kirja Bi-ja panseksuaalisuus. Taustalla kirjapino bi- ja panlippujen väreissö

"Mihin sä jätit tytöt", multa kysyttiin, kun aloin seurustella miehen kanssa. Tunsin itseni huijariksi. En ollut kunnon hetero, koska olin joskus ihastunut tyttöön, enkä kunnon homo, koska valitsin heterosuhteen, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Olin pettänyt queer-yhteisön, joka ei halunnut enää validoida identiteettiäni. Lakkasin osallistumasta Setan tapahtumiin.

Pyysin SKS:ltä arvostelukappaletta Jenny Kangasvuon teoksesta Bi- ja panseksuaalisuus. Kiitos!🌈 Oli tosi liikuttavaa saada tämä teos käsiini.

Teoksen ensimmäisesä osassa Kangasvuo määrittelee keskeiset käsitteet. Pan- ja bi-identiteettejä kyseenalaistetaan niin valtayhteisössä kuin queer-piireissäkin. Bi-käsitteen ajatellaan usein viittaavan sukupuolten binäärisyyteen, mutta Kangasvuo selittää oivasti, että käsitteen historia on pitkä ja ihmiset sukupuolen moninaisuudelle avoimia. Bi viittaakin erityisesti siihen kaksinaisuuteen, että halu kohdistuu samaan ja eri sukupuolta olevaan. Minä käytän kumpaakin. Bi on usein kuulijoille tutumpi, pan osan mielestä inklusiivisempi.

Teoksen alkupuolella Kangasvuo esittelee käsitteen bisexual erasure ja kertoo tavoista, joilla bi- ja panseksuaalisuutta mitätöidään. Osa kieltää jatkumon homo- ja heteroseksuaalisuuden välillä, osa pitää bi-seksuaalisuutta välivaiheena ja osa välttelee suuntautumista siksi, että se nähdään stereotypioiden kautta. Teoksesta ilmenee syitä näille: niin mediateksteissä kuin aiempien sukupolvien queer-piireissä on ajateltu, että bi on vaihe ja että aiempien homosukupolvien ponnistelut menevät hukkaan, jos bi-ihminen valitseekin ns. heterosuhteen.

Kun puhutaan queeriydestä, useimmiten äänessä ovat homot. Jopa queer-yhteisön sisällä tuntuu, että ainoa oikea tapa olla queer on olla homo. Teoksen toisessa osassa Kangasvuo käsitteleekin bi- ja panseksuaalisuutta osana queer-yhteisöä.

Huomaan, että tunnistan huonosti seksuaalisuuden mahdollisuudet. Koen, että toisinaan queer-yhteisössä on paine todistaa identiteettinsä harrastamalla seksiä halun kohteen kanssa. Jos minulla ei ole aktiivisia homosuhteita (mitä ei ole, koska olen yhdessä suhteessa kerrallaan), olenko queer ollenkaan? Siinä missä homot joutuvat todistamaan seksuaalisuuttaan heteroille, bit ja panit tekevät sitä kaikkiin suuntiin.

Kyllä minä tavallaan ymmärrän, miksi biseksuaalisuus on uhka. Homoilla ei ole mahdollisuutta valita suhdetta, jonka yhteiskunta hyväksyisi täysin. Kiistanalaista on se, tekevätkö biseksuaalit valintoja. Kai tein, kun valitsin selata Tinderistä miehiä. Ehkä minulla ei ollut pokkaa etsiä itselleni tyttöystävää. Sen takia vähättelen itseäni ja parisuhdehistoriaani paljonkin. Homoyhteisö saa kysymään, onko bi vain kaapissa oleva lesbo. Yhteiskunta näkee minussa vain heteron, ja niinpä minun seurassani saatetaan puhua homofobisia tietämättä, että se satuttaa.

Kangasvuon kirja on siitä upea, että se paljastaa kaikki nämä minunkin nielemäni bifobiset ajatukset. Toisin kuin luullaan, bi-ihmiset eivät valitse turvallista heterosuhdetta vaan joutuvat usein piilottelemaan identiteettinsä moninaisuutta vähän kaikilta.

Teoksen kolmas osio käsittelee bi- ja panseksuaalien ihmissuhteita. Kaapistatulo on jatkuvaa, ja sukua hämmentää, jos uusi kumppani onkin eri sukupuolta kuin edellinen. Kangasvuo esittelee myös monisuhteisuutta, sitä, miten moni bi- ja pan-ihminen on huomannut, ettei perinteinen monogaminen parisuhde ole ainoa tapa toteuttaa seksuaalisuutta.

Neljäs osio on historiallis-poliittinen katsaus siihen, miten biseksuaalisuus on näkynyt politiikassa (spoiler alert: not too much!) ja millaisia bi- ja panyhteisöjä Suomessa on (sama varoitus!).

Teoksen viides ja viimeinen osa käsittelee sitä, miten bi- ja panseksuaalisuudesta on kirjoitettu mediassa. Kangasvuon omien tutkimustulosten mukaan bit ja panit mainitaan trendi- ja viihdeosastoilla mutta ei uutisissa tai politiikkaosiossa. Tunnistan ilmiön: joskus biseksuaalisuudesta puhutaan trendinä, viihteellisenä kännikokeiluna, ei identiteettinä, joka olisi vakavasti otettava.

Kangasvuo huomauttaa, että mediassa biseksuallisuus on tirkistelyn kohde: bit ja panit nähdään eroottisina seksikoneina, joiden kehoa ja haluja saa toljottaa ja kysellä. Toisaalta biseksuaalisuuden medianäkyvyyteen liittyy myös salaisen identiteetin paljastaminen: biseksuaalisuus on jotain, mistä yleensä vaietaan mutta joka voi opettaa heterollekin (sänkypuuhista) jotain. Kun bi-ihmisiä on mediassa vähän tirkistelty ja moninaisuuspisteet kirjattu, voidaan palata taas turvallisiin heteronormiin ja huokaista, että Kangasvuon analyysi on kiinnostavaa ja äärimmäisen tärkeää, se sanoittaa sellaista, minkä vasta nyt ymmärrän muokanneen käsitystä itsestäni.

Kangasvuon kirja nostaa esiin runsaan määrän bi- ja pan-ihmisten kokemuksia, mikä onkin yksi sen suurimmista ansioista. Ihailen kyllä Kangasvuon työn jälkeä muutenkin: Kirja käsittelee aihetta todella laajasti mutta silti jäsennellysti. Näin laajaksi tietokirjaksi teos on myös äärimmäisen hyvin kirjoitettu - teksti on helppolukuista, tutkijan läsnäolo tekstissä ja sen aiheessa kiinnyttää lukijankin tekstiin.

You know, queer-nuoret on paljon itsetuhoisempia kuin heteronuoret. Bi-ihmiset on itsetuhoisempia kuin homot ja lesbot. Tää teos on kirja, joka voi pelastaa ihmishenkiä. On ihan valtavan tärkeää, että kaikki löytäisivät omaa identiteettiä validoivia kertomuksia.

Jenny Kangasvuo: Bi- ja panseksuaalisuus
SKS 2022
400 s.
Saatu arvostelukappaleena.

Kommentit

  1. Ihanaa että biseksuaalisuudesta kirjoitetaan enemmän! Itsellänikin elää päässä stereotypiat, että biseksuaalien täytyy tykätä koko elämänsä 50% kahdesta eri sukupuolesta samalla tavalla tai sitten enimmäkseen eri sukupuolesta, joskus harvoin kerran kymmenessä vuodessa samasta sukupuolesta. Ehkä tästä johtuu myös oma jatkuva pohdinta identiteettini kanssa, kun esikuvia ja samanlaisia tarinoita on niin vähän. Kiitos esittelystä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti