Sivutiellä

Puoli vuotta blogimaailmassa! Eksyin Sivutielle tammikuun alussa, kovin epävarmana päätöksestäni mutta samalla innoissani. Tätä olin halunnut tehdä jo pitkään, miettinyt vuoden, ja vaatimattomasti tammikuun ensimmäisenä päivänä tulin mukaan tähän maailmaan. Kuten niin moni muukin, minunkin on todettava, että hetkeäkään en ole katunut. Lukemisesta ja bloggaamisesta on tullut ykkösharrastukseni. Blogiaika on myös opettanut kaikenlaista, ja tässä muutamia huomioita: 1. Minulla on nyt harrastus . Ei sillä, ettenkö olisi viettänyt aktiivista elämää muutenkin, mutta blogin myötä lukemisesta on tullut entistäkin rakkaampi ajanviete. Kirjoittaminen toki syventää lukukokemusta ja jäsentää ajatuksia, mutta ennen kaikkea se on minulle tapa pitää lukemani muistissa, keskittyä omiin kokemuksiini ja osallistua johonkin yhteiseen. En olisi uskonut, miten paljon aikaa blogimaailmassa voi viettää. Olen nauttinut suunnattomasti toisten blogien lukemisesta, kommentoinnista ja blogiini kirjoitettuj...

Huomenna (ja tänään ja ylihuomenna, aikatauluista riippuen) vietetään Blogistaniassa lukumaratonpäivää. Mikä sääli, että en itse pysty osallistumaan! Lukumaratonit ovat parhautta. Kummitädin ja vieraidenviihdyttäjän tehtävät kuitenkin kutsuvat, ja varsinkin ensimmäinen kuuluu elämän suuriin ilonaiheisiin. En siis laista tapahtumasta huonoin tekosyin. Toukokuisen maratonin tunnelmia. Puolivuotisen blogiaikani varrella olen ehtinyt pitää kaksi omatoimista lukupäivää. Yhden maaliskuussa , yhden toukokuussa kesäloman kunniaksi. On se vain niin rentouttavaa puuhaa! Jo aiemmin, ennen blogin aloittamista, seurailin maratonpostauksia innolla, joten ei voi sanoa, että tämänkertainen kannustajaroolini olisi huono vaihtoehto. Ehdinpähän tsempata ja seurailla muiden lukemisia! Koska aikani ei siis riitä kirjojen lukemiseen, lupauduin pitämään lukumaratonpostausten lukumaratonin ja seurailemaan, mitä muualla Blogistaniassa saadaan luettua. Omien lukupäivieni aikana on ollut ihana saada ...

Stancun Miten sinua rakastinkaan ei ehkä ole äitikategorian kirja, mutta keltainen väri ja narsissivat muistuttavat kyllä äidistä. En ole perheemme ainut lukija. Äitinikin pitää lukemisesta, isäkin lukee kausittain. Olen epäilemättä perinyt lukuinnostukseni vanhemmiltani, ja luonnollisesti olen hyvin kiitollinen siitä, että harrastustani on aina tuettu. Kun lapsena hokemalla hoin "Halluutko lukkee, halluutko lukkee" ja "Mikä tämän kirjan nimi on, mikä tämän kirjan nimi on?", äiti luki ja kertoi.. Kirjastoon pääsin, kun halusin. Makuuhuoneen lattialle sai aina levittää kirjat ja Nalle Puh -lehdet, jotta pieni lukija voisi arpoa, mistä aloittaisi (kinkkisissä kirjatilanteissa käytän enttententteniä toisinaan vieläkin). Toisinaan äitini pyytää minulta lukusuosituksia. Tai no, oikeastaan aina, kun kyläilen kotonakotona, äiti jossakin vaiheessa hiipii huoneeseeni kysymään, onko minulla mitään luettavaa hänelle. Harvemmin - lukumakumme ovat niin erilaiset. Tois...