Sivutiellä

Anni Blomqvist: Tie myrskyluodolle Gummerus 2011 (1968) Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä Pisteitä: 4/5 Tie myrskyluodolle  on minulle tärkeä kirja. Se muistuttaa minua ensimmäisestä opettajavuodestani, jolloin eräs oppilaani luki kirjan äidinkielen työtään varten. Oppilas yllättyi positiivisesti: vaikka kirjan alku ei ollut kiinnostava, tarina vei hänet lopulta mukaansa. Minulle kävi samoin. Myrskyluoto -kokoomateos on ollut hyllyssäni jo vuosia, ja valitsin sen vuoden alussa yhdeksi hyllynlämmittäjäkirjaksi, jonka haluaisin lukea vuoden aikana. Tämä Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseenkin sopiva klassikko on myös yksi äitini suosikeista. Olen arvellut teosta pitkäpiimäiseksi, mutta jälleen kerran klassikkoennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi. Tie myrskyluodolle  ei varmaankaan ole kaikkien juttu, mutta minua ihastutti vanhanajan elämän kuvaus, saaristolaiselämä ja nuoren tytön kasvutarina. Maija kihlataan jo varhain Jannelle, vaikka...

Can we all be feminists ja toinen suositeltava teos, White Fragility June Eric-Udorien toimittama esseekokoelma Can we all be feminists  on parasta feminististä kirjallisuutta, jota olen vähään aikaan lukenut.  Eric-Udorien kirjoittama johdanto-osio valaisee valkoiselle feministille hyvin sitä, miksi feminismi ei sovellu kaikille sellaisenaan kuin se usein esitetään. Kyse on Erix-Udorien mukaan erityisesti siitä, että feminismin tunnetuin muoto ei ota riittävästi huomioon esimerkiksi rodulistettujen tai muiden marginalisoitujen ryhmien tarpeita. Mediassa esillä oleva feminismi on useimmiten valkoisten naisten feminismiä, johon liittyvät valta-asetelmat vahingoittavat niitä, jotka eivät kuulu hyväosaisiin. Eric-Udorie muistuttaakin, että vaikka valkoiset naiset kohtaavat seksimiä, heidän on kyettävä työstämään omaa valkoisuuttaan ja etuoikeuttaan. Toinen asia, jota Eric-Udorie kaipaa valkoisilta feministeiltä on se, etteivät valkoiset yrittäisi nostaa itseään jalustall...

Hups - blogi on jäänyt kesälomalle joksikin aikaa, mutta lukeminen ei ole lakannut. Päinvastoin - olen ahminut kirjoja tiheää tahtia, ja työpöytä notkuu bloggaamattomien pinosta. Kirjoituspaineita vähentääkseni kokoan tähän muutaman viimeaikoina lukemani teoksen ja kerron lyhyesti, mitä pidin niistä. Miniarviot ovat lomailevan bloggaajan pelastus, eikö? Tove Jansson: Taikurin hattu Viikonloppuna maratoonattiin, ja aloitin oman lukumaratonini Muumi-klassikolla. Taikurin hatussa  on paljon (TV:stäkin) tuttuja seikkailuja, mm. Muumipeikon muuttuminen inhottavaksi otukseksi ja taikapilvillä ajelehtiminen. Omaksi lempparikseni tämä ei nouse ehkä siksi, että mielessä pyörii koko ajan ysärianimaatio ja toisaalta myös siksi, että en löydä tästä ihan samanlaista Muumi-filosofiaa kuin muista Muumi-kirjoista, vaikka jokainen hahmo välillä kamppaileekin identiteettinsä kanssa. Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä Lähellä villiä sydäntä  toimii silloin, kun kaipaa hieman haas...