Niinpä vuoden 2022 tietokirjasuosikkini liittyvät pitkälti kirjoittamiseen ja omien tekstieni aiheeseen eli äitiyteen. Genrejaottelu on tässä lepsu, ja monen kohdalla mietin sopivaa kategoriaa, mutta tässä nyt kuitenkin tieto-, muistelma- ja esseekokoelmieni suosikit.
Tietokirjat:
1. Jenny Kangasvuo: Bi- ja panseksuaalisuus
Bi- ja panseksuaalisuus oli minulle niin merkittävä lukukokemus, että palasin lopulliseksi muuttuneelta blogitauolta kirjoittamaan pitkän postauksen teoksesta. Kangasvuo tekee väitöskirjaansa perustuvassa teoksessa tarkkaa työtä ja käsittelee bi- ja panseksuaalisuutta monista näkökulmista. Tiesittekö, että bi- ja panseksuaaleilla on homoja korkeampi riski masennukseen ja itsemurhiin? Tärkeä, tärkeä vertaistuki kaikille heille, joiden identiteetti kyseenalaistetaan niin valtaväestössä kuin queer-piireissäkin.
2. Anna-Mari Nurminen: Mieli hoidossa
Kirjoitin IG-tililleni näin: "tuntuu ihanalta kuunnella mielenterveyspuhetta, jossa lähtökohtina ovat toivo ja kokemus arvokkaasta psykoterapiasta". Nurminen käsittelee teoksessaan siis sitä, miten psykoterapia voi auttaa mielenterveysongelmista kärsiviä. Terapiapuhe on usein kovin ongelmakeskeistä - sitä saa liian vähän, auttaa jos on auttaakseen - mutta tässä välittyy lohdullinen kuva siitä, että apua hakemalla (ja sitä ehkä joskus saamalla) asiat voivat muuttua parempaan suuntaan.
3. Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu
Ellei korkein oikeus olisi kumonnut Vehkoon saamaa tuomiota, en olisi kyennyt lukemaan tätä kirjaa. On käsittämätöntä, että siinä missä miehet saavat sanoa ja tehdä naisille mitä lystäävät, yksi väärä sana naistoimittajalta ja ollaan käräjillä ja hovioikeudessa kunnianloukkauksesta. Vehkoon teos on tärkeä todiste misogyniasta ja oikeusjärjestelmän epäonnistumisesta. Naisten kokemiin rikoksiin puututaan liian vähän, ja syytteennostokynnys tuntuu olevan kilometrien korkuinen.
4. Simo Vehmas ja Reetta Mietola: Vaikeasti kehitysvammaisten arki ja ihmisyys
Jos lähipiiriin kuuluu vaikeasti vammainen ihminen, tietää, etteivät vammaisuusnarratiivit oikeastaan kuvaa sitä, miltä vammaisen elämä voi näyttää. Vehmaksen ja Mietolan teos oli siksi minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä teos. Millaista on arvokas elämä silloin, kun ihminen ei osaa esimerkiksi kommunikoida ja liikkua? IG:ssä kirjoitan näin: " Teos osoittaa monia puutteita kehitysvammahuollossa: ryhmäkodeissa ei ehditä yksilölliseen ohjelmaan, vaikeasti kehitysvammaiset viruvat usein huoneidensa vankeina, ja heidän sosiaalinen elämänsä on rajoittunutta."
5. Tiina Raevaara & Urpu Strellman: Tietokirjailijan kirja
Raevaaran ja Strellmanin Tietokirjailijan kirja on suorastaan kaikenkattava. Laaja, yksityiskohtainen teos käsittelee tietokirjailijuutta eri näkökulmista, jakaa ohjeita hyvään kirjoittamiseen ja teoksen rakentamiseen ja on muutenkin osoitus kirjailijoidensa vankumattomasta asiantuntijuudesta. Tästä saa paljon irti, vaikka kirjoittaisi fiktiota - mielestäni ehdotonta must-lukemista kaikille kirjoittaville!
Esseekokoelmat:
1. Victoria Chang: Dear Memory
Suoraan omalle Kaikkien aikojen top 10 lempikirjat -listalleni! Kauniisti kirjoitettu, vahva, lyyrinen esseeteos, joka käsittelee maahanmuuttajuutta, äitisuhdetta, surua ja kirjoittamista.
2. Jacqueline Rose: Mothers
Rose osoittaa, että äitiyttä voi tarkastella vakavana filosofisena kysymyksenä ja jäsennellä teoreettisesti. Uusi äitimiskirjallisuuden klassikko, sanoisin.
3. Marke Ahonen: Lintujen katselemisen taito
Kirjagramista bongattu vinkki, jota en muuten olisi lukenut. Ahonen kirjoittaa esseistä linnuista ja katselemisesta. Ahosen kieli on hiottua ja tarkkaa, esimerkit havainnollistavia, ja lintuharrastajat voivat samastua moneen. Suosittelen lämpimästi!
4. Ida Pimenoff (toim.): Kasvukausia
Viime toukokuussa julkaistu Kasvukausia oli tärkeä teos, kun viimeistelin esseekokoelmaani äitimisestä. Varsinkin kirjan toimittaneen Pimenoffin essee puhutteli minua, mutta löysin muistakin esseitä paljon samastuttavaa. Tärkeä esseekirja, jolle soisi enemmän näkyvyyttä.
5. Päivi Haanpää & Terhi Rannela: Miksi en kirjoittasi?
Jäikö mulla kirjoittamatta Instagramiin tästä? No, Miksi en kirjoittaisi? oli joka tapauksessa yksi niistä teoksista, joista jäi mieleen monta hyvää konkreettista kirjoitusvinkkiä mutta ehkä ennen kaikkea lempeys itseä ja kirjoittamista kohtaan. Olen tarttunut tähän myös omassa työssäni. Haanpään ja Rannelan ote on henkilökohtainen, ja juuri kirjailijoiden omien kokemusten ja menetelmien lukeminen olikin kiinnostavinta.
Muistelmat:
1. Carmen Maria Machado: In the dream house
Genrerajat rikkova, tyylejä ja tekstilajeja kokeileva muistelmateos käsittelee parisuhdeväkivaltaa lesbosuhteessa. IG:ssä kirjoitan näin: "Queer-suhteen piti olla talo ja turva, mutta siitä tuleekin kummitustalo, jonka suljettujen ovien takana on emotionaalista ja henkistä väkivaltaa. Se ei muille näy. Machado argumentoi, perustellusti, ettei queeristä väkivallasta voi puhua. Syitä on kaksi: Yhtäältä HBLTQIA+yhteisö kaipaa edelleen positiivista PR:ää, jottei vaikkapa väkivaltaisuutta yhdistetä kaikkiin vähemmistöjäseniin. Toisaalta lähisuhdeväkivallasta ei voi puhua homoyhteisön sisällä, koska homot elävät unelmaa, homous on paratiisi, ja kun on viimein päässyt kaapista ulos ja saa elää itsenään, tätä rauhaa ei saa horjuttaa vakavilla syytöksillä yhteisön jäsentä kohtaan. Queer lähisuhdeväkivalta on silti totta, ja In the dream house kuvaa sen todellisuutta ansiokkaasti."
2. Aila Meriluoto: En minä vielä pääty (päiväkirja)
85-vuotiaana voi olla seksielämää! Meriluodon päiväkirjat paljastavat vanhuudesta sellaista, mistä ei ääneen puhuta. Lisäksi Meriluodon ilmaisu on hiottua ja aforismimaista. "Meriluodon päiväkirja luo lohtua siihen, että vaikka ihminen kuinka rappeutuu ja vanhenee, on hän silti oman elämänsä kokija. Elämä voi olla arvokasta monella tapaa", kirjoitin IG:ssä. Tykkäsin kovasti!
3. Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen
Yksi kirjoittamiskirjasuosikeistani! Antaumuksella keskeneräinen on oikeastaan muistelma Peuran kirjoittamispolusta, mutta samalla se toimii kirjoittamisen oppaana. Poimin monta hienoa virkettä muistiin, ja ehkä palaan tähän vielä joskus, kun oma kirjoittamiseni tökkii.
4. Janet Mock: Surpassing Certainty
Luin Mockin toisen elämäkerran vuosia sitten. Surpassing Certainty on tärkeä elämäkerta transihmisten kirjallisuushistoriassa, mutta ennen kaikkea se on teos rakkaudesta, työelämästä ja ihmisyydestä.
5. Hannu Mäkelä: Kirjoittamisen ilo
Noinkohan tykkäisin Mäkelän teksteistä, mietin, mutta kylläpä tykkäsin! Mäkelän toteavassa ilmaisussa on jotakin, mikä lohduttaa minua kovasti. Henkilökohtaisesta syntyy kiinnostavia havaintoja ja ajatusten alkuja.
Kommentit
Lähetä kommentti