Sivutiellä

Malin Lindroth: Vanhapiika Atena 2019 (2018) Suom. Hannimari Heino 115 s. Pisteitä: 4/5 Kuullessaan sanan "vanhapiika" monet ajattelevat oitis, että puhe on naisista, jotka elävät kuin reservaatissa, miehistä erillään Mutta ei vanhapiika ole mikään toisinajattelija, joku patriarkaatille selkänsä kääntävä. Hän pikemminkin maksaa kovan hinnan siitä, että yrittää elää järjestelmässä, joka on tehnyt selvästi hänen olevan arvoton. Tyttöystäväksi, vaimoksi, rakastajattareksi ja äidiksi häntä ei ole kelpuutettu.  Tyyliltään Vanhapiika  on autofiktiivinen, ja itsetietoisuudessaan se asettuu linjaan esimerkiksi Rachel Cuskin Ääriviivojen, Aino Vähäpesolan Onnenkissan ja Maggie Nelsonin Sinelmien kanssa. Vanhassapiiassa  kiehtovaa on se hieno tapa, jolla Lindroth ottaa haukutun ja väheksytyn vanhapiika-käsitteen haltuun. Lindroth kertoo kaipaavansa nimeä; hän tarvitsee position, jossa olla ja josta käsin toimia maailmassa. Käsitteenä vanhapiika  aiheuttaa ihmisissä ...

Viime syksynä aloitin Read yourself mental health -lukuhaasteen , jonka tarkoituksena oli lukea mielenterveyteen liittyviä kirjoja. Tässä postauksessa esittelen ne kirjat, jotka luin itse haasteeseen, ja toivon, että käytte kertomassa kommenteissa, mitä luitte tai mistä haastekoontinne löytyy. A book that teaches you something new: Anna Kozlova - F20 A book you can relate to: Debbie Tung - Quiet girl in a noisy world A protagonist with a mental health disorder: Marko Annala - Värityskirja A book about emotions: Soraya Chemaly - Rage Becomes Her A book that breaks the stigma: Viisi naista, sata elämää A non-fiction book: Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat A book that helps you to understand yourself: Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi Lämmin kiitos kaikille mukana olleille  <3 muistakaa pitää itsestänne huolta!  Mitä mielenterveysaiheisia kirjoja olette lukeneet? Vinkatkaa ihmeessä, vaikka ette olisi haasteeseen osalli...

Maria Matinmikko: Kolkka Siltala 2019 138 s. Pisteitä: 4/5 Ajattelen tuhoutuneita sivilisaatioita. Ajattelen hautautuneita maailmoita ja kansoja, jotka kuitenkin elävät kerroksina maaperässä ja mentaalihistorioissa. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja valmistaa aterioita, parantaa haavoja, rakentaa asumuksia ja kojeita. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja olla ihmissuhteessa, merkitä muistiin aikaa, kommunikoida eläinten kanssa. Ajattelen toisenlaisia tapoja kasvattaa itseymmärrystä, toisenlaisia käsityksiä ja kuolemasta ja syntymästä. Ajattelen valtaa ja kontrollia. Ajattelen suuruudenhulluja psykopaattihallitsijoita, omistussuhteita, voitontavoitteluja, tapoja tuottaa energiaa. Ajattelen kieltä ja tapoja nimetä asioita Ajattelen, että jokainen paikka on kolkka. Maria Matinmikko oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Täytyykin kiittää feministiystävää Tuomasta, joka toi teoksen blogissaan esille ja vakuutti minut tekstillään (taas kerran) siitä, että luettav...