Mariama Bâ: Pitkä kirje

Mariama Bâ: Pitkä kirje
Kirjayhtymä 1981 (1980)
Suom. Annikki Suni
Pisteitä: 4/5
Löysin senegalilaisen Mariama Bân ja hänen teoksensa Pitkän kirjeen, kun etsin luettavaa 80-luvulta. Bân esikoisteos Pitkä kirje on kirjeromaani, jossa leskeksi jäänyt, aviopuolisonsa hylkäämä nainen uskoutuu suruajastaan kirjeitse. Bâ tunnetaan feministinä ja sukupuoliroolien kyseenalaistajana, ja myös Pitkä kirje on vahvasti feministinen teos. 

Romaanin minäkertojaa, Ramatulayeeta, on kohdannut suru: pitkäaikainen aviomies Madu on kuollut. Kertoja ei kuitenkaan koe surua pelkästään kuolemasta, sillä Madu on asunut jo pitkään muualla toisen, nuoremman vaimonsa kanssa. Tilanne, jossa nuorempi nainen on syrjäyttänyt vanhemman naisen, on kertojalle raskas ja saanut tämän pohtimaan feministisiä kysymyksiä. 

Bân romaani on kantaaottava: se osoittaa tiukasti ja suoranaisesti kohtia, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Näistä yksi on kertojan vanhentuneeksi nimeämä käytänne moniavioisuudesta ja miehen oikeudesta ottaa itselleen useita vaimoja. Bâ ei kuitenkaan keskity tähän vaan kuvailee, kuten ThisAfricanLife videollaan toteaa, sitä, millaista on olla nainen modernissa Afrikassa. Paikoin kirjailijan kannanotot tuntuvat jäävän irrallisiksi itse tarinasta, mutta toisaalta pidin siitä, miten suoraan Bâ esittää feministisen näkemyksensä naiseudesta.

Aissatu, uskottu ystävä on Ramatulayeelle eräänlainen ihannekuva naisesta. Aissatu on käynyt läpi samanlaisen elämänvaiheen, jossa mies otti itselleen toisen vaimon. Ystävä ei jäänyt katselemaan tilannetta - hän erosi miehestään, muutti lapsineen muualle ja on elättänyt perhettään hyväpalkkaisessa työssä. Bân romaanissa keskeistä onkin se, miten nainen löytää oman tapansa olla itsenäinen; myös kertoja päätyy lopulta hylkäämään uudet kosinnat, mistä yhteiskunta tietenkin häntä kritisoi. 

Toiseksi viimeisessä luvussa Bâ käsittelee ansiokkaasti äitiyttä ja siihen liittyviä feministisiä kysymyksiä: äitinä ja kasvattajana kasvamista, uusien kasvatusideologioiden omaksumista ja lasten ehdotonta rakastamista. Hän kasvaa lastensa tukijaksi, joka huolestuu siitä, erotetaanko raskaana oleva tyttö yliopistosta, vaikka lapsen isä saa jatkaa elämäänsä ongelmitta. 

Pitkä kirje on afrikkalaisen kirjallisuuden klassikko, jonka toivoisi olevan enemmän suomalaisessa kirjallisuuskeskusteluissa. Siihen kannattaa tarttua, jos kaipaa luettavaa menneiltä vuosikymmeniltä mutta haluaa silti teoksen, joka käsittelee edelleen ajankohtaisia teemoja. 

Toisaalla: Hyönteisdokumentti,

Kommentit

  1. Tää menee mun lukulistalle! Mua Afrikan maiden naisten kirjottamat kirjat kiinnostaa tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli tosi kiinnostava teos! Kannattaa ehdottomasti lukea.

      Poista

Lähetä kommentti