tiistai 24. helmikuuta 2015

Han Han: Kolme porttia

Han Han: Kolmea porttia
Basam Books 2014 (2000)
512 s.
Pisteitä: 4/5
"Lin Yuxiang piteli kirjettä käsissään ja tuumi, että toivo oli kaunis asia. Toivoa ei kuitenkaan ollut. Hän tunsi, että hänen nuoruutensa kukoisti, eikä hän halunnut heittää kukoistustaan menemään kirjojen pänttäämisen vuoksi. Sitä hän ei tiennyt, että useimmissa tapauksissa kukoistuksen heittämistä menemään saattoi verrata siihen, kuinka stripteasetanssija heittää menemään vaatteitaan: molemmat tarjoavat ihmisen silmien eteen entistä kauniimmat näkymät."
Ajatteleva kiinalaispoika, nuoruus Kiinassa, keskellä koulua, opiskelua. Kulttuurisidonnaisuutta ja universaalia.

Naiskuva: Takaliepeessä kerrotaan, että Han Han on onnistunut suututtamaan monet ihmiset mielipiteillään. En lainkaan epäile: heti alusta asti huomioni kiinnitti naiskuvaus, joka tuntuu poikkeavan nykyaikaisesta (tai länsimaisesta) naiskuvasta, siitä, että edes jonkinlaista tasa-arvoistumista on vuosisatojen aikana tapahtunut. Sääli, etten pystynyt erottamaan kuvauksista ironiaa - vaikka sitä saattoi mukana ollakin - nämä kuvaukset olivat vastenmielisiä.Vaikkapa tämä:
"Kirja on kuin nainen: Kun mies tarttuu uuteen kirjaan, tuntuu hänestä sitä selaillessaan kuin hän pitelisi suojelevasti nuorta neitsyttä, onhan hän tuon kirjan sisältä löytyvän aineiston ensimmäinen lukija. Käytetty kirja sen sijaan tuntuu samalta kuin jo kerran naimisissa ollut nainen; tuoreus ja viehätys ovat jo haalistuneet, eikä selailu jaksa kiinnostaa, sillä tuon kirjan sisältöön ovat muut jo aikaisemmin useaan otteeseen tutustuneet."
En oikein päässyt jyvälle näistä: pitääkö nämä lukea kirjaimellisesti, oliko suhtautuminen naisiin (ja kirjoihin) todella noin julmaa.

Tässäkin yksi puistatus:

"MItä tulee rakkauteen, on kiinalaiseilla eräs vahva taipumus. Mies ajattelee ihannevaimostaan kuin lehmänmaidosta: mitä pehmeämpi, valkeampi ja puhtaampi, sitä parempi. Naisen ihannemies taas on kuin lypsylehmä: mitä rotevampi se on ja mitä pienemmälllä vaivannäöllä siitä saa lypsettyä mahdollisimman paljon irti, sitä parempi. Luonnollisesti lehmänmaito pysyy tuoreena vain lypsylehmän rinnalla."
Huh!

Nuoruus: Nuoruuden kuvaamisessa Han Han onnistuu hyvin. Pidin siitä, miten mietteliäiksi nuoret kuvattiin: nuorille elämä on vakavaa, vaikka vanhemmille se saattaa näyttäytyä huvittavana, naiivina, pinnallisena. Nuoruuden tekee vakavaksi sen julmuus: on haettava suosiota, menestystä ja hyväksyntää, on tuotava oma itse esille, peiteltävä tunteita ja silti tuntea niitä. Romaanissa erityisen kiehtovaa oli se, että kyse oli nimenomaan kiinalaisnuoren ja -nuoruuden kuvauksesta, se teki päähenkilön ja tarinan kiehtovaksi, erilaiseksi. Voikin miettiä, paljonko suomalaisnuori löytää samastumispintaa kiinalaisista nuorista, jotka opiskelevat pitkien koulupäivien jälkeen kolme tuntia kotiopetuksessa ja raatavat läksyjään pitkälle yöhön. Han Hanin romaanikatkelmat voisivat kyllä herättää mielenkiintoista keskustelua siitä, mitä nuoruus eri puolilla maailmaa oikeastaan on.

Tuttuus: Toisaalta tarinassa oli paljon tuttua, ja lukemisesta pitävä, syrjään vetäytyvä mutta huomiota hakeva poika on jonkinlainen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tällaisina kirjallisuuden pojat usein esitetään, syvällisinä mutta sosiaalisesti kömpelöinä.Olen kaivannut nuortenkirjoihin ja nuoruuskuvauksiin myös kertomuksia niistä suosituista, sosiaalisista, yhteisössään menestyneistä ihmisistä; en tosin sen takia, että heitä pitäisi ylistää, vaan koska ihmistyyppien suurista kontrasteista saisi luotua kiinnostavia tarinoita samankaltaisuudesta.

Kulttuurisidonnaisuus: Tämä romaani valotti sopivasti kiinalaista kulttuuria mutta ei ollut mikään esittelyteksti. Päinvastoin, moni asia jäi länsimaalaiselle lukijalle ehkä aukeamattakin, kun yhteiskuntatietämys ei ollut mitenkään vahvalla pohjalla. Takaliepeissä Han Hania kehutaan kantaaottavaksi, mielipiteitä kirvoittavaksi kuuluisuudeksi, ja yhteiskuntakritiikki hymyileekin lukijalle vinosti rivien välistä. Kritiikin kohteet eivät aina aukene, vaikka ivan kuuleekin - tässä teoksessa se ei kuitenkaan haitannut. Oli luontevaa lukea Kolmea porttia tarinana, ja kiinnostavaa oli huomata se, miten usein kasvojen menettämisen pelko mainittiin. Se oli minullekin tuttua aasialaisesta kulttuurista, ja periaatteen vaikutus näkyi romaanin hahmoissa selvästi.

Vaikeatulkintaisuus: Kaikessa kiinnostavuudessaan Kolmea Porttia luonnehtii myös vaikeaselkoisuus. Ehkä kyse on siitä, mistä Han Han romaanissaan kirjoittaa: kirjailija onnistuu, jos hän saa lukijan luulemaan, että on onnistunut ymmärtämään teosta, vaikka todellisuudessa ymmärrystä ei olisi. Toisaalta monitulkintaisuuteen ja etäisyyteen vaikuttaa juuri kulttuurisidonnaisuus, tietämyksen puute, vieraus. Pituuskin luo oman vaikeutensa, ja se, että lukuhetkeni hajaantuivat taas pitkälle aikavälille. Siitä johtuen tuntuikin, että kirjan keskivaiheilla romaani junnasi paikoillaan, viivytteli, sortui kliseisyyteen. Erikoinen ja erilainen tarina, mutta silti melkoinen projekti - ainakin tällä voi kuitata Kirjan vuoden haasteesta yli 500-sivuisen kirjan kohdan. Sainpas loppuun!

Käännös: Minun käsitykseni mukaan käännös on hyvä, onnistunut. En yleensä välitä esipuheista, mutta tämän kohdalla selailin sitä aina silloin tällöin: oli kiinnostavaa lukea kääntäjän ratkaisuista. Viitteet eivät nekään mielestäni kuulu kirjallisuuteen, mutta Kolmessa portissa niitä oli sopivasti, suomentaja Sainion selityksiä siis. Lukijana selitystä ja tukea kaipasi, vaikeatulkintaisuus syntyi varmasti kielellisistä eroistakin. Voisi kuvitella, että tämä suomennos on ollut melkoisen työn takana, sillä kirja tuntui kokonaisuudessaan hyvin kulttuurisidonnaiselta.

3 kommenttia:

  1. Moi! Oli kiva lukea arvostelusi. Tuosta naiskuvasta halusin kommentoida sen verran, että 16-vuotias Han Han on varmasti aika kieli poskella kirjoittanut vertauksensa. Ne tuskin edustavat hänen näkemyksiään naisista, mutta kuvaavat silti mielelläni osuvasti sukupuolirooleja tämän(kin) päivän Kiinassa. Asuin Kiinassa reilut kolme vuotta, ja sukupuoliroolit olivat meidän ei-kiinalaisten keskuudessa kenties yleisin päivittelyn aihe. Ensimmäinen lainaamasi tekstinpätkä kertoo siitä, että kiinalaiselle miehelle on usein hyvinkin tärkeää, että hänen naisensa on neitsyt - tämä asenne tosin nykyään muuttuu kiinalaisessa yhteiskunnassa kovaa vauhtia (Kolme porttia kirjoitettiin noin 15 vuotta sitten). Lypsylehmäviittaus taas on ihan täyttä totta, valitettavasti. Tyypillisesti kiinalainen mies ei odota naiseltaan esimerkiksi älykkyyttä, sillä liian älykäs nainen saa helposti miehen menettämään kasvonsa. Kaunis nainen riittää mainiosti (iholtaan valkeaa pidetään kiinalaisessa kulttuurissa kauniina, siitä maidon valkeus). Jos nainen on vielä neitsyt (puhdas) ja käytökseltään lempeä (tai pehmeä, ei esimerkiksi ilmaise liikaa mielipiteitään vaan käyttäytyy vain niin kuin "naisen pitää"), niin vielä parempi. Moni nainen puolestaan pyrkii Kiinassa sellaisen miehen kainaloon, joka voi taata taloudellisen turvan, siitä vertaus lypsylehmään. Kiina kehittyy liian kiivaasti ja kehityksessä voi olla vaikea pysyä perässä. Lisäksi sosiaaliturva Kiinassa on surkeaa. Siksi avioliitossa painotetaan edelleen huomattavasti enemmän käytännön puolia (eli rahaa, joka tuo sitä turvaa) kuin rakkautta. Eräässä kiinalaisessa deittiohjelmassa esiintynyt nainen sanoi kerran: "Itken mieluummin Mersun istuimella kuin nauran pyörän tarakalla." Karua mutta totta. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani melko paljon, joten jos olet kiinnostunut, tsekkaa "kulttuurierot"-tagi. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, ja avioerohan on Kiinassa todella suuri häpeän aihe, etenkin silloin, kun perheen juuret vievät suurkaupungin ulkopuolelle (eli useimmissa tapauksissa). "Käytetyllä kirjalla" ei ole helppoa.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostavaa lisätaustoitusta! Mietin kauan, miten suhtautua tuohon kirjan naiskuvaan - päätin sitten kuitenkin hieman provosoitua, ihan vain sillä, että teksti oli niiltä osin hyvin ajatuksia herättävää.

    VastaaPoista