maanantai 5. syyskuuta 2016

Elokuussa ehdityt

Kuukauden kootut -kokoelma ilmestyy hitusen myöhässä. Syyskuu on jo alkanut, samoin nuoremmilla lapsilla yliopistot (kamalaa, miten nuorta porukkaa yliopistolla haahuilee), sataa, viilenee, taloyhtiön piha kaipaa haravointia.

Viime vuoden sijaisuus oli onnistunut, koska pääsin taas samalle koululle töihin. Tällä kertaa olin vain neljä päivää (ja mikä eri ammatti opettajan homma onkaan, kun tunteja on taustalla lukuvuodellinen), vaikka kolme viikkoakin olisi ollut tarjolla. Opinnot on kuitenkin pakko saada käyntiin, joskin tietokoneeni reistaileminen aiheuttaa pieniä mutkia matkaan (ei se mitään, rentoilen mielelläni tässä pari päivää ja EHKÄ luen jotakin valmiiksi).

Luin elokuussa seitsemän kirjaa (linkit jäävät linkkaamatta, koska hiiri toimii vain jotenkuten ja INHOAN kosketushiirtä). Kolme kirjoista käsitteli Tylypahkan maailmaa: Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen kertoili kääntämisestä kohdentaen tekstinsä lapsille, Liekehtivä pikari ja Feeniksin kilta taas pohdituttivat ja itkettivät.

Loput kirjat olivat kotimaisia. Rytisalon Lempi ON ihana (käytän tänään kapitaaleja korostukseksi), kaunis, kaunis, kaunis teos. (Sen sijaan Ferranten Loistavan ystävän kanssa olen sekoittua blogihehkutukseen, enkä tiedä, tykkäänkö itse.) Honkasalon Pöytä yhdelle kuvasi yksinäisyyttä hyvin ja osuvasti, joskin aika sinkkukeskeisesti. Mentulan Jääkausi oli kiinnostava kiusaamiskertomus, mutta toivoin romaanilta lapsiin keskittymistä.

Oman erityismainintansa ansaitsee Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen Feministin käsikirja, joka tutustutti minut tarkemmin feminismiin. Teos oli yleistajuinen ja helppolukuinen, hyvä aloitus tasa-arvopohdiskeluihin.

Ah! Listaan on lisättävä kahdeksas teos, Applegaten Vieras, joka palautti minut lapsuudenystäväni nuoruudenlukemistoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti