torstai 22. syyskuuta 2016

Syyskuun kuulumisia

Syksy tuli, arki pikkuhiljaa sen mukana. Olen käynnistelyt suurta graduprojektiani nyt ihan kunnolla, litteroinut, lukenut, lukenut, lukenut, vähän kirjoittanutkin. Muitakin opintoja pyörii etäversioina gradun ohella, joten päivät on helppo täyttää opiskelulla. Viime viikonloppukin meni opiskellessa; on tullut taas vähän yllätyksenä, miten paljon ajatustyötä ja voimia opiskelu vaatii. Koko ajan on oltava läsnä, keskityttävä. Tuntimäärällisesti yhteen päivään ei mahdu hillittömästi edistymistä, ja tuntuu oudolta, että viime vuoden työrytmi ei pure opintojen etenemiseen. Vapaa aikataulu on kiva, koska voi itse valita, milloin on parhaimmillaan, mutta se vaatii myös itsekuria. Pitäisi myös oppia hyväksymään se, ettei tutkimus aina etene sillä hetkellä, kun sen toivoisi etenevän.

Rauhoittuminen onkin nyt paikallaan, koska kodistani paljastui ärsyttävä löytö. Syyskylmien tullessa kirvat ja/tai jäytiäiset ovat löytäneet tieni asuntooni. Myrkytyksen jälkeen ne keksivät pesiytyä vaatekaappiini, joten nyt on pitänyt pussittaa vaatteita, valmistautua pesurumbaan ja jatkaa myrkkyjen suihkuttamista. Luulin, etten olisi ötökkäkammoinen, mutta...en pidä ajatuksesta, että kotonani vilisee. Kaappien tyhjentäminen on aika uuvuttaa hommaa, ja vaikka saatan ylireagoida, haluan viettää päiväni (ja eritoten yöni) rauhassa vilistäjiltä. Phyh!

Suunnitelmissa onkin, että sykkeeni rauhoituttua tarttuisin keskeneräisiin ja juuri kirjastosta lainatuihin kirjoihin ja pitäisin rentouttavan lukupäivän. Lukupinossa on sekä uutuuksia (esim. Lähteenmäen Korkea aika) että vanhempia kuuluisuuksia (saisinkohan Tuulen viemää viimeinkin luettua?). Opinnotkin tarjoaisivat kiinnostavaa luettavaa muun muassa televisiokeskusteluista ja kielenoppimisesta. Olen matkustellut opintojeni perässä viime viikot, joten olisi mukava rauhoittua nojatuoliin lueskelemaan. Uudet pikkuystäväni voivat tosin olla toista mieltä siitä, voinko asettua aloilleni...

Syyskuu on ollut lukemisen osalta äärimmäisen hiljainen: kun lukee opiskelukirjoja päivisin, ei viitsi illalla jatkaa kirjojen parissa. Toisaalta tiedän, että lukeminen rauhoittaisi minut hetkeksi aloilleen. Jospa pääsisin kohta aloittamaan ja tutustumaan kirjoihin, joita olen lukemistooni hankkinut.

Onko syksy verottanut teidän muiden lukuaikaa, vai ovatko pimenevät syysillat kannustaneet käpertymään kirjojen pariin?

4 kommenttia:

  1. Onpas ikäviä ötököitä. meillä on koira, jonka pörröturkin mukana tulee sänkyyn kaikenlaisia ötököitö. Inhottavimpia ovat punkit. Punkkikesä ja -syksy. Muutkin öttiäiset purevat, onkohan ne kirvoja.
    Onneksi en opiskele, muistan, että en lukenut muita kirjoja, vain opiskeluun liittyviä, sillä olin samalla töissä.
    Nyt on ollut aikaa lukea :)

    VastaaPoista
  2. No, ainakaan kirvat ja jäytiäiset eivät tuhoa omaisuutta (kasveja mulla ei ole, joten ei vaaraa). Mukavaa, että sinulla on ollut aikaa lukea. Toivottavasti saan itsekin lukuvauhdin taas päälle :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei noita ötököitä! Todella inhottavaa :/

    Minä olen ehtinyt lukea yllättävän paljon, mutta kyllä arki on täälläkin väsyttänyt. Vaikka teen tällä hetkellä opintoihin liittyvää harjoittelua, ja periaatteessa päiväni ovat työpäiviä, täytyy samalla muutamia koulujuttuja tehdä ja se uuvuuttaa. Mutta tsemppiä sinulle! Kyllähän ne opiskelukiireet aina jossain vaiheessa helpottavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta: inhottaa! No, jospa myrkyt alkaisivat pian tehota. Harjoittelun/työn ja opiskelun yhdistäminen on kyllä uuvuttavaa. Viime vuonna olin töissä, enkä ajatellutkaan gradua; nyt on ihan kiva, että voi keskittyä graduun täysin. Tutkimus kiinnostaa, mutta syksyn alku on varattava näemmä aina totutteluun. Tsemppiä sullekin syksyyn!

      Poista