 |
Dan Jones & Michele Rosenthal:
50 Queers Who Changes the World
Hardie grant books 2017
112 s.
Pisteitä: 3/5
|
Historiankirjoituksessa unohdetaan usein, ettei maailmamme ole - tai ole ollut - valkoisten, heteroseksuaalisten, cis-sukupuolisten miesten rakentama. Historiamme on yhtä moninainen kuin nykyisyytemme - seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuus ei ole 2000-luvun ilmiö. Tätä teemaa korostaa Dan Jonesin kirjoittama ja Michele Rosenthalin kuvittama 50 Queers Who Changes the World.
Teos on pikkusisar niille Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjan tyyppisille teoksille, joissa esitellään historian merkittävimpiä, omana aikanaan rohkeina esiintyneitä ihmisiä. Kuten Jonesin ja Rosenthalin teoksen nimi kertoo, 50 Queers Who Changes the World keskittyy kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka ovat jääneet historiankirjoihin.
Jonesin ja Rosenthalin teos esittelee eri asiantuntija-alojen ihmisiä, mutta huomattavan moni teoksen henkilöistä on työskennellyt kulttuurialalla. Liekö taide boheemeine piireineen ollut pelastus niille, joiden identiteetti ei ole vastannut yhteiskunnan odotuksia? Teoksessa esitellään varsin vähän niitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia henkilöitä, jotka ovat luoneet uraa niin sanottujen kovien tieteiden (luonnontieteiden) alalla. Omaksi suosikikseni nousi Sally Ride, joka oli ensimmäinen amerikkalainen astronautti.
50 Queers Who Changes the World esittelee hyvin sekä rodullistettuja että valkoisia merkkihenkilöitä, mutta henkilövalinnat painottuvat vahvasti englanninkieliseen maailmaan. Olisikin ollut kiinnostava tietää, millä perusteilla henkilöt on valittu kirjaan - kenen maailmaa ja historiaa mainitut ihmiset ovat muuttaneet? Koska teokselle olennaista oli esitellä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, useimpien kohdalla esiteltiin myös se, miten he ovat vaikuttaneet queer-kulttuuriin ja miten he ovat tukeneet vähemmistöjen oikeuksia. Tämä on varsin perinteinen tapa kuvata queer-ihmisiä; heidät nähdään vain identiteettinsä kautta. Vaikka on tärkeä kertoa, miten queer-ihmiset ovat muuttaneet yhteiskunnan asenneilmapiiriä, olisin toivonut, että seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit olisivat jääneet varjoon ja teoksessa olisi esitelty entistä enemmän sitä, mitä henkilöt ovat urallaan tehneet. Näin olisi korostettu sitä, että seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti ei ole ainoa tapa luokitella queer-ihmisiä, ja muistutettu siitä, että historiaa ovat olleet rakentamassa ihan tavalliset, joskin yhteiskunnan moninaisuutta edustavat, ihmiset. Lisäksi kannattaa huomata, kuten moni esimerkiksi Goodreadsissa huomauttaa, Jones mainitsee transsukupuolisten kohdalla heidän syntymänimensä ja käyttää toisinaan vääriä pronomineja, mikä on varsin loukkaavaa. Jotenkin outoa, ettei taustatyötä ole tehty sen verran, että tällaiset perusasiat osattaisiin ottaa huomioon.
Suomenkaan historia ei ole heteroseksuaalinen ja cis-sukupuolinen. Muun muassa Jani Toivola, Pentti Saarikoski, Tove Jansson, Viima Lampinen, Ari-Pekka Liukkonen, Marja-Sisko Aalto ja Saara Aalto ovat muokanneet suomalaista kulttuuria ja historiaa. Kenet suomalaisen queer-ihmisen sinä haluaisit nähdä teoksessa, jossa käsiteltäisiin ei-heteroseksuaalista ja non-binääristä historiaamme?
Kiinnostavaa. Kävin nappaamassa kirjan kirjastosta mukaan ihan tämän arvion perusteella. Kieltämättä ongelmallista, jos tässä tosiaan määritellään ihmiset ensisijaisesti seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin kautta - eiväthän ihmisen saavutukset elämässä ole yleensä siitä kiinni! Mielenkiinnolla odotan tämän lukemista.
VastaaPoista