Lyhäreitä

Luen enemmän kuin ehdin kirjoittaa. Seuraavaksi mitä lyhyimpiä koosteita muutamasta lähiaikoina luetusta teoksesta.

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

Pohjoisesta kalastajakylästä katoavat kalat, ja ympäristökatastrofi johtaa myös perhesuhteiden rakoilemiseen. Finn haluaa pelastaa sekä perheensä että kalat mutta joutuu luovimaan autioituvassa kylässä yksin. Cora kaipaa irtiottoa. Finnin ja Coran tarina kietoutuu heidän vanhempiensa tarinaan. Hooper kirjoittaa kaunista, hitaasti etenevää, aalloillaan keinuttavaa tekstiä, jota on ilo on lukea.

Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika

Lehdon runokokoelma saa minut pohtimaan, millaista on arvokas elämä. Kenen elämä on arvokasta? Pitääkö surra naista, joka menehtyy vuorille ja jättää jälkeensä lapsen, vai kenties iloita siitä, että hän on jo saanut elää hyvää elämää? Entä miten arvioida elämää, jota joutuu elämään kuplapallossa? Kaunista, kiinnostavaa runoutta.

Reetta Pekkanen: Kärhi

Olen innostunut lukemaan runoutta. Kärhi on kielellisesti kiinnostava, sanoilla ja tavuilla leikkivä teos, etymologiaa mutta myös kokemuksia jahtaava teos. Runot ovat lyhyitä, aforismimaisia, ja ne jättävät paljon sanomatta.


Kommentit

  1. Ostin kolme vuotta sitten kirjamessuilta omakseni muutaman Duras'n teoksen kun halusin lukea niitä uudestaan ja monia ei tuntunut kirjastosta enää saavan. No en sitten ole niistä toistaiseksi lukenut kuin Lol V. Steinin elämän. Kaikkia hänen teoksiaan voin kuitenkin suositella. Itse haluaisin seuraavaksi lukea Rakastajan. Siitä oli vähän aikaa sitten kiinnostavaa juttua myös Sivumennen-podcastissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti