 |
| Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki WSOY 2022 |
"Me painimme Kajan kanssa eri sarjoissa, hän oli ylivertainen, ja minä purin häpeästä poskeani. Odotin, milloin asia valkenisi hänelle."
Olin jo palauttaa Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki -romaanin (WSOY 2022) kirjastoon, mutta haikeankaunis kansi (graafinen suunnittelu: Anna Makkonen) sai minut jättämään kirjan hyllyyn. Olihan minulla kaunis kuvakin otettu, ehkä kannattaisi siis lukea kirja, jonka takakansi mainitsee vaietut asiat ja valtasuhteet.
Sukella silmät auki on useassa aikatasossa etenevä romaani. Nykyhetkessä Maria on kirjoittamassa teosta kuolleesta isästään. Maria ja tämän tytär Inka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan, jossa meri velloo lähellä eri tavalla kuin sisävedet kotona. Tanskassa Marian mieleen juolahtaa outoja kuvia ja tuntemuksia siitä, että hän on ollut siellä aiemmin. Entä kuka on se toinen lapsi, jonka edesmennyt isä päiväkirjoissaan mainitsee?
Lähteenmäen kieli on herkkää ja kaunista, teksti symboliikasta painavaa. Toisinaan mietin, ovatko symbolit jopa alleviivavia, mutta toisaalta rakastan merta ja aaltoja kerronnan osana. Lähteenmäki käyttää maisemakielikuvia taitavasti osana elämän, kasvun ja piilottelun kuvausta.
Aivan eniten nautin kuitenkin teoksen päähenkilöstä. Tunnistin Mariassa itseni. Sosiaalinen kömpelyys ja ahdistuneisuus, kaipuu lähelle ja kaipuu kauas, jonkinlainen syrjään vetäytyminen. Sitä Lähteenmäki kuvaa niin kauniisti, että liikutuin lukiessani. Olen havahtumassa itsekin siihen, miksi ihmissuhteet ovat minulle niin raskaita, miksi minun on vaikea olla ja luottaa, ja kaikkeen vaikenemiseen liittyen Lähteenmäen teos puski minua vasten. Nautin suuresti!
Kommentit
Lähetä kommentti