Sivutiellä

Laura Save: Paljain jaloin WSOY 2013 380 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Uhh. Raskas.   "En kestä ajatella, että ihmiset jäävät suremaan minua. Haluaisin pyyhkiä itseni heidän mielistään samana hetkenä, kun lakkaan olemasta. En kestä sitä, että Otso ikävöi minua ja luulee, että olen hylännyt hänet. En kestä sitäkään, että minun tuntemisestani, minun kanssa suhteeseen ryhtymisestä jää käteen kasa romahtaneita unelmia ja kamala ikävä. En halunnut enkä tarkoittanut sitä näin." Päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani syövästä ja siitä, miten se vähä kerrallaan syö sairastunutta, perhettä, koko elämää. Tausta: Saveen romaani saa voimansa kirjailijan taustasta. Sen tietäen lukukokemus on lohduton: Save menehtyi ennen kuin sai tietää, että romaani julkaistaan. Henkilökohtaisuus vyöryy kirjasta esiin: Paljain jaloin tuntuu niin tarkalta, niin todelta. Sen totuudenmukaisuutta ei tekisi mieli uskoa, mutta Saveen tarina on aukoton. Tuntuu pahalta tietää, mitä odotettavissa o...

Herman Koch: Naapuri Siltala 2015 (2014) Suom. Sanna van Leeuwen 515 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Kas! Monikerroksista. "Aivan kuten silloinkin, ajattelen nyt. Ja seuraavassa hetkessä mieleeni tulee, että niin tekin aina sanoisitte. Aivan kuten silloinkin. Niin, te haluaisitte helpottaa lukijan taakkaa, tai toisin sanoen: haluaisitte hinnasta mistä hyvästä varmistaa ettei lukijalta vain jäisi huomaamatta yhtäläisyys yhden ja toisen tapahtuman välillä.        Miten sitä oikein nimitetäänkään, kun sama tarinan aihe toistuu eri muodoissa? Kauan sitten lumimyräkkä muutti kertomuksen suuntaa – erään henkilön elämän suuntaa. Ja nyt, useita vuosia myöhemmin, ukkoskuuro heittää jotain suoraan syliini. Mahdollisuuden. Mahdollisuuksia. Yllättävän käänteen." Kertomus menneisyydestä ja kertomus nykyisyydestä, jolloin kertomuksesta on tullut kertomus. Kummallinen katoaminen, kirjailijuus ja kirjat - sekä naapuri, joka tarkkailee kirjailijaa. Kertoja...

Lokakuu on hyvää vauhtia lopuillaan, ja minusta ei ole kuulunut aikoihin. Alkusyksyn lukuinnostuksen jälkeen vannoin, että sata kirjaa ylittyy tänä vuonna, mutta lokakuussa olen riipinyt kasaan vasta kolme kirjaa. 15 kirjaa uupuu. Vika ei oikeastaan ole kirjoissa (luettavana on sellaisia herkullisuuksia kuin Kochin Naapuri ja Konstigin uutuus Perkele ) eikä ajanpuutteessa. Ehtisin, jos haluaisin. Viime aikoina olen priorisoinut aikaani toisin, ja onpa hankaluuksia ollut myös keskittymiskyvyssäkin. Elokuussa uutisoin aloittavani uuden työn. No, työt ovat jatkuneet jo hyvän aikaa, pahin alkuväsymys on ohitettu mutta loppumaton suunnittelutyö jatkuu yhä. Nautin työstäni, Työkään ei oikeasti ole selitys sille, että en ole ehtinyt lukea. Oikeasti elämä vain heittelehtii ja heilahtelee, ties kuinka monennen kerran tänä syksynä. Tällä kertaa heilahdus oli nopea, äkkinäinen ja kuitenkin pelkästään positiivinen: viimeiset kaksi viikkoa olen viettänyt uuden ihmisen seurassa. Tiedätteh...