Sivutiellä

Ian McEwan: Sovitus Otava 2002 (2001), Otavan kirjasto 541 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: tiheätunnelmainen draama "Samalla hetkellä kun siskon pää pulpahti pintaan - Luojan kiitos! - Briony tuntsi ensimmäisen läikähtävän aavistuksen siitä, että tämän jälkeen ei enää voisi olla satulinnoja ja prinsessoja, vaan olevien olojen outoutta, kaikkea mitä tapahtuu ihmisten, hänen tuntemiensa ja tietämiensä tavallisten ihmisten kesken, ja siitä miten ihminen voi olla toisen ihmisen vallassa ja miten helposti kaiken saattaa käsittää väärin, kerta kaikkiaan täysin väärin." Kappas. Yllätyn lähes itsekin, että olen taas postaamassa luetusta kirjasta. Lokakuu ankean pimeine iltoineen ei ole saanut minua linnoittautumaan kirjojen pariin vaan lähinnä haahuilemaan päämäärättömästi ja keskittymiskyvyttä erilaisten puuhailujen äärellä. Kuten kuvasta näkyy, joulukorttitehtailukin on tullut jo aloitettua - ehkä suhteellisen aikaisin, mutta kortinsaajia riittääkin entistä enemmän, kun...

Muun muassa Hesari uutisoi tänään opetushallituksen suosituksesta, jonka mukaan sukupuolisidonnaisia kollektiivinimityksiä ("tytöt" ja "pojat") ei pitäisi opetuspuheessa käyttää. Joukkonimellä paitsi korostetaan  sukupuolta, joka ei välttämättä vastaa nuoren - tai aikuisen - käsitystä itsestään - myös niputetaan kaikki "samanlaiset" yhdeksi staattiseksi ja persoonattomaksi porukaksi. Pointtina ei ole se, ettei poika saisi olla poika tai tyttö tyttö. Kyse on siitä, että opettajan ei pidä käyttää lapsen sukupuolta oikeutuksena tietynlaiselle käyttäytymiselle (vaikkapa sille, että pojille älähdetään jokaisesta kaverin kaa -keskustelusta, kun taas tytöt saavat sipittää). Some heräsi.  Leikataanko nyt kaikilta kohta sukupuolielimet? Aletaanko cis-ihmisiä nyt syrjiä? Entäs uimahallit, mä en ainakaan halua nähdä miehiä alasti naisten kopissa. Kielletään värit! Joutuuko vankilaan, jos kutsuu tyttöä tytöksi?  Suurin piirtein tältä kuulostavat Helsingi...

Riitta Jalonen: Kirkkaus Tammi 2016 352 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Ooh. Upeaa. "Haluan unohtaa toisia hetkiä ja toisia pitää mukanani, mutta ne sulavat samaan kuvaan, hyvä ja paha elämä, molemmissa käsissä rumaa ja kaunista, tuskan vastakohta on ilo, surulla ei ole vastakohtaa. Suru on yksinäinen kulkija, sen on pakko löytää oma tiensä." Sanat:  Riitta Jalosen Kirkkaus on sanoja. Romaani osoittaa, että sanoilla on voimaa. Suru ja tragediat saavat sanat piiloutumaan, mutta kun ne taas tulevat, ne pelastavat. Toisinaan sanat voivat muuttua pölyksi, hajota ja hapertua, eikä omaa maailmaa pysty avaamaan. Riitta Jalosen sanoista on todettava, että ne ovat taianomaisia. Kirkkaus  on syntynyt dramatiikasta, mutta se on toiveikas. Kirjoitin muistivihkooni useita kauniita, merkityksellisiä katkelmia.  "Aallot ovat jatkuvassa liikkeessä. Vesi työntää minuun uutta ja hyvää ja huuhtoo pois vanha ja vaikeaa." Ihmiskohtalo:   Kirkkaus  on myös rom...