Riitta Jalonen: Kirkkaus

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Tammi 2016

352 s.

Pisteitä: 5/5

Tunnelma: Ooh. Upeaa.

"Haluan unohtaa toisia hetkiä ja toisia pitää mukanani, mutta ne sulavat samaan kuvaan, hyvä ja paha elämä, molemmissa käsissä rumaa ja kaunista, tuskan vastakohta on ilo, surulla ei ole vastakohtaa. Suru on yksinäinen kulkija, sen on pakko löytää oma tiensä."

Sanat: Riitta Jalosen Kirkkaus on sanoja. Romaani osoittaa, että sanoilla on voimaa. Suru ja tragediat saavat sanat piiloutumaan, mutta kun ne taas tulevat, ne pelastavat. Toisinaan sanat voivat muuttua pölyksi, hajota ja hapertua, eikä omaa maailmaa pysty avaamaan. Riitta Jalosen sanoista on todettava, että ne ovat taianomaisia. Kirkkaus on syntynyt dramatiikasta, mutta se on toiveikas. Kirjoitin muistivihkooni useita kauniita, merkityksellisiä katkelmia. 

"Aallot ovat jatkuvassa liikkeessä. Vesi työntää minuun uutta ja hyvää ja huuhtoo pois vanha ja vaikeaa."

Ihmiskohtalo: Kirkkaus on myös romaani yhdestä ihmisestä ja hänen elämäntarinastaan. Janet Frame oli minulle tuntematon nimi; Jalonen tuo tämän väärinymmärretyn taitelijan tutuksi ja läheiseksi. Skitsofreenikoksi tulkitseminen muuttaa Janetin elämän, vie kerta toisensa jälkeen mielisairaaloihin. Oikeasti mielessä on suru, hukkuneiden sisarusten kohtalo, kipeä lapsuus. 

Aika: Mielistyin tässä teoksessa erityisesti siihen, että sain seurata tarinaa koko matkan yhden kertojan kuljettamana. Janet Frame on koko ajan läsnä: tarina on hänen, tarina on hän. Ajatukset hyppivät nykyhetkestä menneeseen, ja Janetin muistot ovat vahvasti läsnä. Menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen. Vaikka välillä olin hukkua siihen, missä ajassa liikutaan, en välittänyt siitä. 

Ymmärtäminen: Kirkkaus on romaani paitsi elämästä myös ymmärtämisestä. Se todistaa vahvasti sen, miten tärkeää on osata kunnioittaa ja ymmärtää lähellä olevia ihmisiä. Kaltoinkohtelu ja väärät uskomukset tuhoavat paljon hyvää. Lääketiede on ollut julma, mutta Janet Framen tarina osoittaa, että oman vahvuuden löytäminen voi pelastaa. Tärkeitä ovat myös ne ihmiset, jotka näkevät ihmisen oikein ja antavat hänelle sen, mitä hän tarvitsee.

Kokemus: Kirkkaus on tämän vuoden upein lukukokemukseni. Siinä yhdistyvät hyvä tarina, syvä, mietteliäs päähenkilö ja kauniiden sanojen voima. Kannen graafisuus miellyttää minua, kaikki se kontrasti tummanharmaan aallokon ja kirjoittamisen voiman välillä. Kertaakaan lukemisen aikana en ajatellut, että tämä on kirja kirjailijasta. Minulle olivat olemassa vain sanat ja se, miten ne voivat pelastaa. Upeaa.

Jalosen Kirkkaudesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Susa, Laura ja Arja.