Syyskuun sato

Syyskuu tarkoittaa opiskelijalle, että yliopisto jatkuu neljän kuukauden tauon jälkeen ja että on aika pikkuhiljaa palata aktiivisen työnteon (siis lukemisen ja kirjoittamisen) pariin. Niin minäkin olen tehnyt: aloittanut suomi toisena kielenä -opintoja ja jatkanut gradua. Kunhan saan muutamat esseet ja oppimistehtävät pois alta, pääsen keskittymään siihen, että lopputyöni aihe rajautuu ja teoriaosuus tarkentuu. Pidän tutkimisesta, mutta prosessityöskentelyyn opetteleminen vaatii aikansa.

Lukeminen ei ole sujunut yhtä sujuvasti, kun olen matkustanut kahden, oikeastaan kolmen, kaupungin väliä yhtenään (päästäkseni seminaariin) ja käyttänyt arkipäivistäni ison osan opiskeluun. Aiemmin kerroin muista stressaavista asioista. Uuden kotikaupunkini kirjastopalvelut toimivat kuitenkin loistavasti (hiphei maksuttomat varaukset!), ja olen saanut käsiini joitakin syksyn ihanista uutuuksiista.

Viimeisimpänä sain luettua Péter Gárdosin 117 kirjettä, joka oli ihana tarina mutta jolta odotin ehkä vähän enemmän. Sitä ennen ihastuin yhteen poikaystäväni suosikeista, Paul Austeriin. 

Chick litin osalta eräs aikakausi tuli toistaiseksi päätökseensä, kun luin Vaahteran Sattumalta sinun: kaikki Vaahterat on nyt luettu. Kerttu Aitolan Lisempää laiffii taas oli hämmentävä kokemus teiniaikojen noloimpaan lukukokemukseen,  ja Milla Paloniemen teos muistutti sarjakuvien olemassaolosta. 

Miten teidän syksynne sujuu? Oletteko nauttineet aurinkoisista syyspäivistä? Palasin itse juuri puolukkaretkeltä, ja ei voi kuin ihastella tätä oranssinkeltaisenpunaista syksyä. Ihanaa!