maanantai 19. joulukuuta 2016

Maria Jotuni: Suhteita

"Minkä vapauden sinä minulle annat! Sinä sidot itsesi kaikkien lapsieni isäksi, et sinä minulle valitsemisen vapautta salli. Sinä pakoitat minut tahtomattani äidiksi, silloinkin kun en vastuunalaisuutta itselleni ottaa uskaltaisi. - ei, siksi pyhänä minä elämän jatkuvaisuuden pidän, etten ilman tahtoa ja tarkoitusta elämää lisätä tahtoisi. - Ja kuitenkin, minä tunnen oikeuteni siihen. Luoda elämää minä tahtoisin - iankaikkisuutta lapseni kautta tahtoisin!"

Suhteita-kokoelman ensimmäinen osa esittelee naiskohtaloista. Jokainen novelli on nimetty päähenkilönsä mukaan, ja jokaisen novellin keskiössä on nainen. Jotuni tuo esiin naiskohtaloita: kukaan hahmoista ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Moni naisista on alistunut avioliittoon, jossa oikeaa, tunteellista rakkautta ei olekaan ollut, ainakaan nainen itse ei ole saanut sitä kokea. Feminismi sykkii Jotunin kertomuksissa, jotka haluavat viestiä lukijalleen, että naisella pitäisi olla oikeus suhteeseen, josta hän itsekin nauttii. Jotuni osoittaa, miten monella tavalla nainen voi olla sidottu mieheensä: häntä saatetaan käyttää hyväksi, mies on sairastunut, hyvää tahtovaa miestä ei voi jättää, vaikka nainen itse ei olisikaan onnellinen.

Kokoelman toinen osasto on huikea, jopa hiukkasen järisyttävä. Osaston ensimmäisissä novelleissa liikutaan kuoleman tiloissa, manalassa. Miehet kohtaavat syntejään, osa saa ne anteeksi - kuten miehet yleensäkin.

Osaston novellit kietoutuvat kiinnostavasti yhteen. Herran teitä -novellissa nainen ajautuu tuskaiseen avioliittoon, vaikka häntä on varotettu siihen astumasta. Nainen luottaa Herran määräämin teihin ja niiden tutkimattomuuteen, mutta kertoja kritisoi luottamusta toteamalla varsin lakonisesti: "Sillä tutkimattomilta ne tosiaan näyttivät." Jotuni kritisoi syvää uskoa ja uskolla perustelemista - Herran teitä -novelli näyttää, miten Jumalan töitäkään ei aina voi ymmärtää. Tätä kertomusta seuraavat novellit, Nainen ja Vapaus, puolestaan näyttävät toisenlaisen mahdollisuuden. Nainen voi myös paeta, hylätä avioliittonsa, jopa lapsensa ja elää silti tyydyttävää, itselle sopivaa elämää. Naisen ei tarvitse olla vain vaimo tai äiti, Jotuni viestii.
"En odota liikoja elämältä. Otan sen sellaisen kuin se tulee - en pelkää nöyryytystä, en pettymystä - nehän osoittavat vain, että se, jonka luuli mahdolliseksi, onkin mahdotonta. - Ja miksi mistään välittää, eikö ihmisvoimat kestäisi. Tahtoa vain, tahtoa niin että tuntuu- ja vannoa, että mikä oli mahdollista yksille - on mahdollista toisillekin - sillä saman rajoitetun maailman ihmisiähän he olivat hekin - - "
Jotunin tyyli on tarkkaa. Yhteiskunnallinen kritiikki on helppo nähdä, vaikka se ei aina olekaan ilmiselvää. On osattava tulkita ja katsoa tapahtumia siitä feministisestä näkökulmasta, joka Jotunilla tiedetään olleen kirjoituksissaan. Jotuni osoittaa osan kritiikistään myös naisille, jotka sallivat kohtalonsa. Esimerkiksi Annastiina-novellissa päähenkilö ei tohdi mitenkään hyväksyä omaa ikävää kohtaloaan, toteaa vain, ettei naisen tarvitse rakastaa, työnteko ja kohtaloon uskominen riittävät. Hilda Husso -kertomuksessa päähenkilö yrittää vaatia oikeuksiaan puhelimitse, mutta taipuu lopulta miehen tahtoon eikä enää vaadi elatusmaksuja isältä, joka on paennut vastuutaan.

Jotunin novellit ovat nopeita, mutta ne jättävät muistijäljen. Naiskohtalot esitellään vähäeleisesti, mutta ongelmat ovat selvästi havaittavissa. Jotunista on tulossa hyvää vauhtia yksi suosikkikirjailijoistani, niin terävän pistävästi hän ottaa kantaa naisen asemaan. Aikamoinen suoritus 1900-luvun alun kirjailijalta!

Maria Jotuni: Suhteita (Yhteisnide Suhteita- ja Rakkautta-kokoelmista)
Suomalaisen Kirjallisuuden seura 1998 (1905)
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Argh! Kantaaottava, rohkea, feministinen.

Toisaalla: Morren maailma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti