lauantai 17. joulukuuta 2016

Novellimaraton (Päivittyvä postaus: lopuksi)

14.00 No niin! Valmistautumispostaus on julkaistu, kirjapino odottaa lukijaansa. Tästä lähtee käyntiin novellientäyteinen vuorokausi, olen innoissani! Ensimmäiseksi olen ajatellut ottaa lukuuni Tove Janssonin Seuraleikki-kokoelman. Illan ohjelmaan mahtuu myös ampumahiihdon katsomista, mutta nyt on hyvä aika aloittaa novellien kahlaaminen.

16.45 Aloitin Janssonilla, ja luin häneltä kolme novellia: Kirjeitä Klaralta, Robertin ja Junamatkan. En aivan päässyt tunnelmaan, joten päätin vaihtaa Jhumpa Lahiriin, jonka Tulvaniittyyn aikanaan ihastuin. Valinta on ollut oivallinen: enää ei tunnu siltä, että ahmin yksittäisiä kertomuksia peräjälkeen, vaan olen saanut hypätä kolmeen erilaiseen, syvään maailmaan. Lahiri kertoo lahjakkaasti kulttuurien välisistä kohtaamisista, maahanmuuttajuudesta ja kadonneesta yhteydestä omiin juuriinsa. Taitavaa on myös hänen kykynsä kuvata ihmissuhteita, epäonnistuneita avioliittoja ja rakkautta kaipaavia sieluja. Ah! Mitä täydellisintä luettavaa, kun haluaa nauttia novelleista. Jes, jes, jes! Jatkan samasta kokoelmasta, nyt novelleita luettuna kuusi kappaletta. 

19.50:
Jatkoin novellilukumaratoniani Lahirin kokoelmalla. Lahiri kuvaa varsin surumielisiä, elämäänsä pettyneitä hahmoja. Tämän siunatun kodin kolme ensimmäistä novellia kiinnostivat minua enemmän kuin nämä kolme, jotka olen sitten alkuillan lukenut. Noin tunti sitten siirryinkin toiseen maailmaan, kun tartuin Maria Jotunin Suhteita-kokoelmaan. Muistelen lukeneeni sen aiemmin opintoihini, mutta se ei haitannut lainkaan. Luin kokoelman kertaistumalta läpi, ihastuin. Kokoelma on tunnelmaltaan synkkä: Jotuni esittelee ankeita naiskohtaloita, joista kukaan ei saa kaipaamaansa rakkautta. Jos Lahirin luomat hahmot ovat alakuloisia, ovat Jotunin henkilöt vielä suuremmissa suruissa. Ahdistavuudestaan huolimatta en voi olla ihailematta sitä, miten 1900-luvun alussa kirjoitettu teos voi sanoa näin paljon naisen asemasta. Jotuni esittelee naiskohtaloita, saattaa yhdessä osastossa mieshahmot kohtaamaan syntiensä seuraamukset ja näyttääpä vielä, että naiset voivat kyetä omiin, itsenäisiin päätöksiinsä. Teos on varsin yhteiskunnallinen ja kantaaottava, ja sen lukeminen sai minut ajattelemaan paljon. Tämä novellikokoelma kannattaa lukea! Novelleita luettuna nyt 26. Sivuja luettuna 268.

21.30

Luin Lahirin novellikokoelman loppuun. Tuntui hyvälle saada luettua yksi kokonainen novellikokoelma - erillisten novellien lukeminen uhkaa jäädä sekavaksi, kun pompin teoksesta toiseen. Toisaalta on ollut hyvä, että valinnanvaraa on ollut, sillä esimerkiksi Kaaja ja Gappah eivät tänä iltana innostaneet. Kolmen Lahirin novellin lisäksi luin yhden novellin Gao Xianjianin teoksesta Vaarin onkivapa, mutta en pitänyt kertomuksen dialogista: se ei tuntunut luontevalta. Siirtynen seuraavaksi Munron kimppuun, sillä kaipaan jotakin laadukasta ja kuvailevaa. Ensimmäinen. lähes sadan sivun novelli tosin hieman jännittää. Novelleja luettuna nyt 30, sivuja 356.

14.00 Illalla sain luettua vielä yhden novellin Maria Jotunin toisesta novellikokeolmasta Rakkautta, mutta aamulla lukeminen ei enää hirveästi houkutellut. Pari Jotunin lyhyttä novellia luin ja Munron kokoelmasta ensimmäisen, suorastaan jättimäisen pitkän novellin. Koko haasteen aikana luin yhteensä 34 novellia, 462 sivua.

2 kommenttia: