Siirry pääsisältöön

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet

Maahanmuutto, terrorismi, seksuaalirikokset ja feminismi - moni painava teema puhututtaa suomalaisia. Keskusteleminen, ajatusten vaihto ja mielipiteiden osoittaminen eivät kuitenkaan ole yksiselitteistä puuhaa. Kielitieteilijänä tiedän, miten paljon kieli vaikuttaa todellisuuteen ja todellisuus kieleen. Molemmat ovat kietoutuneet toisiinsa. Sillä, miten puhumme, on väliä. Se vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisiamme. Ja se, miten kohtelemme toisiamme, vaikuttaa siihen, miten puhumme toisillemme. Kieli ja todellisuus ovat toisissaan kiinni.

Sarjakuvamuotoon puettu journalistinen teos Vihan ja inhon internet ottaa kantaa siihen, miten verkossa puhutaan. Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon teos nostaa esiin verkkovihapuheen, joka suurilta osin kohdistuu naisiin ja naisoletettuihin. Journalistinen teos esittelee muutaman naisen elämäntarinan: sen, miten nämä ovat, mielipiteensä kerrottuaan, joutuneet vihapuheen ja uhkausten uhreiksi. 

Mitä luimme kerran -blogin Laura toteaa, että Vihan ja inhon internet on yksi vuoden tärkeimmistä teoksista. Olen samaa mieltä - Nieminen ja Vehkoo vastaavat moneen kysymykseen, jotka 

Ehkä tärkeintä Vihan ja inhon internetissä on se, että se pukee sanoiksi niitä naisten ja naisoletettujen kokemuksia, joista on muuten hankala puhua ääneen. Naisiin kohdistunut vihapuhe on todellinen ilmiö, josta kärsivät todelliset, olemassa olevat naiset. Ylen ihanat ja asiantuntevat toimittajat Mahaduran ja Özberkan saavat todellista likaa niskaansa: heitä kutsutaan apinoiksi ja heidän asiantuntemuksensa kyseenalaistetaan. Hanna Huumosen saamia uhkauksia ei oteta tosissaan, vaan esitutkinta lakkautetaan. Lastenleluista kirjoittanutta Emmi Nuorgamia huoritellaan. Useille naisille toivotaan seksuaalisen väkivallan värittämää kuolemaa. Miehet fantasioivat raiskauskuolemista ja väkivaltaisista kostoista.

Omalla kohdallani koin merkittävimmäksi havainnon siitä, että en ole ehkä sittenkään ollut väärässä oikeusjärjestelmämme suhteen. Kun aikanaan pitäydyin ilmoittamasta erästä ahdistelijaani poliisille, kertasin mielessäni sitä, miten vähäiset todisteeni olivat ja miten vähän poliisi voisi asialle tehdä.  Eivät ne kuitenkaan mitään tekisi, ajattelin. Kun äitini kerran soitti poliisille, nämä neuvoivat, ettei minun kannata avata stalkkaajalle ovea. Ikään kuin olisin aikeissa tehdä niin! 

Surullista kyllä, Vihan ja inhon internet muistuttaakin, ettei ongelmana ole ainoastaan vihaiset verkkovihaajat vaan myös oikeusjärjestelemä: useiden naisten saamista uhkauksista ei koskaan aloiteta tutkintaa. Perustelut vaihetelevat mutta polkevat lähes yksinomaan naisten ihmisoikeuksia: haitat ihmiselle ovat vähäisiä, julkisuuden henkilön tulee kestää solvauksia, tai esitutkinnan taloudelliset kulut osoittautuisivat kohtuuttomiksi (pah ja hah!). 

Vihan ja inhon internet ei vastaa vihapuheeseen vihalla. Niemisen ja Vehkoon teos on kylmähermoinen, asiantunteva ja rakentavaan keskusteluun pyrkivä teos. Sen loppupuolella kohdataan muutamia miehiä, jotka ovat vihanneet ja purkaneet vihansa syyttömiin naisiin. Näihin pyritään luomaan kunnollinen kontakti, mutta useimmat hirviöt pysyvät hirviöinä. Miesten tekemisiä ei selitellä mutta heillekin annetaan mahdollisuus puhua asiallisesti. On surullista, että kaikki eivät siihen kykene. 

Mielenkiintoista Vihan ja inhon internetissä on myös koko, joka kytkeytyy teoksen sanomaan. Vihan ja inhon internet ei pyytele mittojaan anteeksi vaan korostaa sitä, että naisilla ja naisoletetuilla on oikeus ottaa tila haltuunsa. Naisten ääni tulee kuuluville konkreettisena, fyysisenä painona, sillä teos vie väistämättä lukijalta tilaa. Vihan ja inhon internetiä ei ole tarkoitettu kevyeksi esineeksi, jota voi vähän selailla, vaan sen fyysiset ominaisuudet muistuttavat, miten tärkeästä asiasta vihapuheen torjumisessa on kyse.

Kiitos, Emmi Nieminen, Johanna Vehkoo ja tarinansa jakaneet naiset ja naisoletetut. 

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
Kosmos 2017
147 s.
Pisteitä: 5/5

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä todella hieno teos, mahtavaa että sinäkin sen esiin nostit! Hurjimmalta kuulostaa edelleen omiinkin korviin tuo poliisin & päättäjien ongelman tunnistamattomuus, välinpitämättömyys ja puuttumattomuus, asenne, että taas tämä on jotain näitä feministien ongelmia. Mutta auttakoon armias, jos tämä kohdistuisikin samalla raivolla miehiin ja miesoletettuihin, johan oltaisiin kitkemässä pois ja puuttumassa. (Ei sillä, että miehet eivät vihapuhetta saisi varmasti myös kokea, mutta kuten kirjakin hyvin otti esiin, kohdistuu se naisiin aivan eri tavalla kuin miehiin)

    Tärkeä kirja, tärkeitä teemoja, ehdottoman tärkeä keskustelu. Kun se vaan nousisi sille tasolle, jossa asioista myös päätetään ja niille oikeasti jotain tehdään. Mutta ei kai auta kuin itsekin pitää ääntä siihen asti, että niin tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kurjaa on se, että uhri joutuu vaatimaan itselleen oikeuksia eikä siltikään välttämättä niitä saa. Oikeusjärjestelmässä on tapahduttava muutoksia, jottei kaikki lankea uhrin niskaan.

      Miehiinkin suunnataan vihapuhetta, mutta teos avaa osuvasti sitä, miten seksuaalista naisiin kohdistettu vihapuhe on. En vain voi käsittää sitä, miten joku voi hekumoida toisen väkivaltaisella raiskaamisella tai kuolemaan johtavalla seksuaaliväkivallalla. Monet eivät tunnu ymmärtävän, että naisena näitä kommentteja joutuu pelkäämään säännöllisesti. Myönnän itsekin vaienneeni toisinaan, koska en ole halunnut jälkiseuraamuksia.

      Poista
  2. Hieno teksti! Itsekin luin tämän kirjan jokin aika sitten ja se on ehdottomasti yksi tärkeimmistä ja parhaimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Jotenkin tämä kirja ja käynnissä oleva MeToo-kampanja tuovat myös lohtua: näiden asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin ja ne ovat keskusteluun nostamisen arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! MeToo on kiitettävästi esillä mediassa, ja toivoisin niin kovasti, ettei keskustelu lakkaisi. Kasvokkain kampanjasta ja häirinnästä puhutaan silti edelleen aika vähän. Verkossa keskustellaan, mutta aihe pitäisi nostaa esiin elämän muillakin osa-alueilla. Ainakin itselläni on tarve keskusteluun ja kokemusten jakamiseen.

      Poista
  3. Postasin tästä juuri ja hain tekstisi linkiki postaukseeni. Tulin nyt uudestaan lukemaan mitä olet kirjoittanut ja kas vaan, olemme kummatkin kiinnittäneet huomiota teoksen kokoon.

    Noin muutoin täysin samoilla linjoilla. Hiljaisuus ja vihapuheen kohteeksi joutuneiden puolustamatta jättäminen on asia, jonka olisi muututtava HETI.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti