lauantai 16. joulukuuta 2017

HelMet-haaste suoritettu!

Jokaisena blogivuonnani olen osallistunut HelMet-kirjastojen laatimaan lukuhaasteeseen. Vaikka luen vuosittain noin 100 kirjaa, on 50 kohdan haaste tuntunut aina haastavalta. Haasteessa on aina vaativampia kohtia, joiden täyttäminen tuntuu vaikealta. Tänä vuonna kuitenkin onnistuin, ja sain haasteen suoritettua. Tässä pieni katsaus tämänvuotisiin suosikki- ja inhokkikohtiini: 
Lempparikohdat

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis

Sanat ovat ihania! Tähän kohtaan valitsin Kirsti Kurosen Pahan puuskan, joka saa nimensä runoteoksen keskeisen käsitteen kautta. Muita valintoja olisivat voineet olla Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat, Khemirin Allt jag inte minns, Lintulan Huomenna rakastan vähemmän, Muhosen Ystäväni varjo ja Kytömäen Kivitasku.

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

Tähän kohtaan markkeerasin Kaikettoman, reseptikirjan, jossa kaikki ohjeet ovat maidottomia, viljattomia, kananmunattomia, pähkinättömiä ja soijattomia. Allergikkona kakkujen leipominen ei ole helppoa, mutta Kaikettoman ansiosta olen saanut arkeeni muutamia herkullisia ohjeita. Haastekohta on mielestäni tärkeä, sillä kirjallisuudessa parhainta on se, miten paljon se voi lukijalleen antaa. Tähän kohtaan olisin voinut listata myös seuraavat teokset: 
  • Kris Keränen: Ahistunu pupu. Elämältä piilopaikan sain (vertaistukea ahdistukseen)
  • Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (vertaistukea ahdistukseen ja feminismiin)
  • Laura Bates: Everyday sexism (vertaistukea seksismin kohtaamiseen)
  • Emmi Valve: Armo (vertaistukea mielenterveysongelmiin)
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Kansikuvat ovat taidetta, jota pitäisi arvostaa enemmänkin. Yritin muistutella tätä itselleni kesäisessä kansikuvahaasteessani, joka kuitenkin jäi omalta osaltani varsin torsoksi. No, vuoden kauniimpiin kansiin kuuluivat ainakin Meg Elisonin The Book of an Unnamed Midwife, jonka valitsin haastekohdaksi, Kytömäen Kivitasku ja Haahtelan Mistä maailmat alkavat.

13. Kirja kertoo "sinusta"

Paitsi että kirjallisuus lisää hyvinvointia, se auttaa käsittelemään omaa elämäntarinaa. Samastuin tänä vuonna muun muassa Kris Keräsen Ahistuneeseen pupuun, Laura Bates Everyday sexismiin, Rainbow Rowellin Fangirliin ja Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjoihin.

18. Kirjan nimessä on vähintää neljä sanaa

Kielileikit ovat hauskoja. Tähän valitsin Hannele Richertin toimittaman Mitä sä täällä teet? -sarjakuvateoksen, joka käsittelee maahanmuuttajien kokemuksia. Myös Vihan ja inhon internet, Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä, Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä ja Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa olisivat sopineet tähän kohtaan.

Inhokkikohdat

12. Politiikasta tai politikosta kertova kirja

Inhokkikohdat olivat poikkeuksetta niitä, joihin kuuluvia kirjoja luen arjessani varsin vähän. Politiikkaosioon valitsin Margaret Atwoodin upean Orjattaresi, mutta sopiva teos oli vaikea löytää! Aloittelin muutamaa politiikka-aiheista teosta, mutta en koskaan saanut niitä loppuun. 

33. Kirja kertoo Intiasta

Tämäkin osoittautui yllättävän hankalaksi, vaikka aloitin Arundhati Royn uusinta, ja tiesin muutaman muun intialaisen kirjan. Valitsin lopulta helppolukuisen sarjakuvan Syliinvaellus Intiaan, vaikka feministinä häpeänkin sitä, etten valinnut (saanut luetuksi) intialaisen kirjailijan teosta. Toivottavasti tutustun intialaiseen kirjallisuuteen ensi vuonna. 

36. Elämäkerta tai muistelmateos

Luen tosi harvoin elämäkertoja; tänä vuonna olen lukenut yllättävän monta autofiktiivistä teosta. Tähän kohtaan valitsin Marjane Satrapin omaelämäkerrallisen sarjakuvan Persepolis. Myös Katri Valan elämäkerta olisi sopinut tähän kohtaan. 

38. Kirjassa mennään naimisiin

Tämä kohta osoittautui yllättävän vaikeaksi, vaikka olen varmaankin lukenut teoksia, joissa on menty naimisiin! Klassinen valinta tähän on Anna omassa kodissaan - viimeinkin Anna ja Gilbert saavat toisensa! Loppuvuodesta huomasin, etten ollut kiinnittänyt huomiota siihen, missä kirjoissa oli juhlittu häitä, mutta sainpahan hyvän boostin lukea kesken olleen Anna-kirjan loppuun.

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Tälle haastekohdalle kävi samoin kuin Intiallekin: en ollut tutustunut alueen kirjailijoihin juurikaan, ja sitten piti mennä helpoimman kautta. Luin juuri loppuun australialaisen Emily Roddan lastenkirjan Hiljaiset metsät, joka oli kyllä ihan vetävä. 

Vaikka haasteessa oli taas omat kommervenkkinsä, olen iloinen, että sain sen tänä vuonna suoritettua. Eniten olen kuitenkin ilahtunut siitä, että Helmet-haaste tarjoaa mahdollisuuden laajentaa lukumakuaan ja tutustua sellaisiinkin kirjoihin, joihin ei muuten törmäisi. En oikein malttaisi odottaa ensi vuoden haastetta, toivottavasti se on vireillä!

6 kommenttia:

  1. Onnittelut! Minulla on vielä muutama kirja kesken, mutta uskon kovasti, että ehdin ne lukea. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa. :) Intia-kohdassa meillä on sama kirja, ja Satrapin Persepolis-albumit löytyvät minunkin listaltani. Kohta 46. oli minullekin hankala, ja päädyin lopulta Maija Poppaseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti aikasi riittää, vaikkei haastetta nyt niin vakavasti tarvitsekaan ottaa. Maija Poppanen on varmasti ollut hauska valinta tuohon kohtaan.

      Poista
  2. Hienoa, että sait haasteen valmiiksi! Tämän vuoden haaste oli minusta suht helppo, mutta silti mielenkiintoinen. Minulta puuttuu vielä kuusi kirjaa (yhtä luen parhaillani), saa nähdä, ehdinkö lukea vuoden loppuun mennessä kaikki. Jos en, niin aion kuitenkin suorittaa haasteen loppuun vaikka sitten yliajalla, koska tiedän jo, mitkä nuo kuusi kirjaa ovat ja ne kiinnostavat muutenkin.

    Ensi vuoden haaste julkaistaan kuulemma pe 29.12. klo 12, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Uutta haastetta odotellessa!

      Useat kohdat olivatkin aika iisejä (mikä on ihan kiva), ja alkuvuodesta haaste edistyi huimaa tahtia. Noiden muutaman kanssa kipuilinkin sitten melkein koko vuoden. Tsemppiä viimeisten kirjojen lukemiseen!

      Poista
  3. Onneksi olkoon! :) Minulta puuttuu vielä seitsemän kirjaa. Vähän epäilen ehdinkö lukea niitä kaikkia, mutta ensi vuonna sitten uusi yritys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi haaste ei ole niin vakavamielinen, että kaikki pitäisi ehättää lukea ajoissa. Tärkeintä on lukemisen ilo ja lukemiston laajentaminen. Lukuiloa loppuvuoteen!

      Poista