sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja
Sammakko 2017 (1997) 
Suom. Einari Aaltonen
Ulkoasu: Riikka Majanen
242 s.
Pisteitä: 4/5
"Ystävystyin Sensinin kanssa epäilemättä erikoisissa merkeissä. Olin siihen aikaan vähän yli parikymppinen ja rytiköyhä. Asuin Gironan lähistöllä ränsistyneessä talossa, jonka siskoni ja lankoni olivat jättäneet minulle muuttaessaan Meksikoon, ja olin juuri menettänyt työni barcelonalaisen leirintäalueen yövartijana, joten minulla oli vaikeuksia nukkua öisin."
Olen palannut pitkästä aikaa novellien äärellä. Paluu onnistui mainiosti Roberto Bolanon, chileläisen kirjailijan, puhuttelevalla kokoelmalla Puhelinkeskusteluja. 

Novellikokoelman avausosastossa keskeisiksi aiheiksi nousevat taide ja kirjoittaminen. Avausnovelli Senseni on itsetietoinen tutkielma kirjoittamisesta ja siitä, miten kirjeiden kautta voi muodostaa tärkeiltä tuntuvia ihmissuhteita. Toinen osasto tarjoaa rikoksiin ja jännitteisiin liittyviä kertomuksia. Tyyliltään kiinnostava on esimerkiksi osaston niminovelli Etsivät, joka koostuu pelkästä kahden ihmisen dialogista. 

Kokoelman kolmas osasto keskustelee naisista ja rakastetuista. Näissä neljässä novellissa kohdataan vanhoja rakastettuja tai pohditaan heidän kohtaloaan. Useimmissa tarinoissa kertojana on mies, joka kyllä asettuu taka-alalle mutta tarkkailee naista miehisestä näkökulmasta käsin. Silmiinpistävää onkin, että novellien naisten kompleksiset elämänvaiheet kietoutuvat seksuaalisuuden ja seksin ympärille: osaston niminovellissa "Anne Mooren elämä" Annen hatarat miessuhteet linkittyvät lapsuudentraumaan, Joanna Silvestri -novellissa keskushenkilönä on entinen pornotähti. Bolano ei kuitenkaan keskity moralisoimaan naisten seksuaalisuutta vaan pikemminkin kuvaamaan rakastajattarien olemusta ja heidän elämänvaiheitaan. Moni novelleista osoittaa, miten vaikea toista on päästää lähelleen ja miten hankalaa pysyvien ihmissuhteiden muodostaminen on. 

Kaipuu ja etäisyys ovatkin teemoja, joita Bolano käsittelee kokoelmassaan laajemminkin. Novellien päähenkilöt kaipaavat milloin rakkautta, milloin kotimaataan, milloin työtä tai vapautta. Toinen keskeinen teema Puhelinkeskusteluissa on taiteilijuus. Monet hahmoista ovat taiteilijoita: esimerkiksi avausnovellissa Sensini, josta tuli yksi suosikeistani, käsitellään kahden kirjoituskilpailuihin osallistuvan kirjailijan ystävyyttä. 

Taide ja taiteilijuus kietoutuvat paitsi novelleihin myös Bolanon kerrontaan. Viehätyin valtavasti Bolanon yksinkertaisesta, toteavasta tyylistä, joka tutkiskelee ihmissuhteita ja -elämiä ulkopuolelta; useissa novelleissa kertojana on joku, joka on kuullut kertomansa tarinan joltakin toiselta. Kirjailijuuden ja kirjoittamisen metateksti on jatkuvasti läsnä, ja novellien itsetietoisuus on kiinnostavaa. Bolanon virkkeet polveilevat ja tarjoavat lukijalle aivojumppaa, mutta samalla teksti on hyvin vähäeleistä. Konkreettisten tapahtumaselostusten kautta voi kuitenkin peilata syvällisiäkin teemoja, Bolano osoittaa. Ihastuin kokoelmaan ja sen kaihomieliseen, vakavahkoon sävyyn syvästi. Suosittelen!

Osallistun teoksella novellihaasteeseen (14 novellia) ja Helmet-haasteeseen (kirja on novellikokoelma).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti