Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin

Tartuin Tuukka Pietarisen esikoisteokseen Yksin ja toisin Tekstiluola-blogin Tuomaksen suosituksesta. Yksinäisyyttä sekä yksin ja toisen kanssa olemisen suhdetta kuvaava runokokoelma onkin varsin puhutteleva - varsinkin, jos rakastaa kielen monimerkityksisyyttä ja sanojen suhteista syntyviä kielileikkejä. 

Yksin ja toisin -teoksen ytimessä ovat ihmiset ja heidän suhteensa toisiin. Runoissa vilahtelevat hahmot ovat pääosin yksinäisiä tai pohtivat suhdettaan toisiin. Runossa "Hän seisoi keskellä rakennustyömaata ja huomasi" hän on ihmisenä näkymätön: kaikki katsovat hänen ohitseen, eikä hänen puheestaan välitetä. Runon keskiössä oleva hän näyttäytyykin ihmisenä arvottomana mutta materiaalina tarpeellisena: ihminen on yhteiskunnassa hyödyke, jonka voimavaroja voidaan käyttää, kierrättää ja lopulta polttaa loppuun. Pietarisen kaupunginrakennusmetafora on kiinnostava ja moniulotteinen. 

Pietarisen teoksessa asiat ja elävät olennot yrittävät etsiytyä omille paikoilleen kuin kuvat, jotka on ensin leikattu pois paikaltaan: 

Niityn muotoinen aukko tyhjyydessä
Niityn muotoisessa aukossa hevosen muotoisia aukkoja
Nyt niihin laukkaavat todelliset hevoset

Pietarinen hyödyntää runoissaan sanojen kaksoismerkityksiä ja erilaisia tulkintoja, jotka rakentavat asioiden välisiä suhteita. 

Astianpesukoneessa haarukat
kääntyvät veitsiä ja lusikoita vastaan

Näiden kaksoismerkitysten kautta sekä runoille että elämälle syntyy häilyvä pinta, jossa tulkinta vaihtelee. Se, mikä hetken on hyvä, voikin kohta olla huonosti; yksin oleminen voi olla yksin viihtymistä tai toisen puuttumista. Olennaista Pietarisen runoissa on näkökulma, joilla niitä lähestyy. Runojen monimerkityksisyys muistuttaa siitä, että niin omaa kuin toisten olotilaa voi tarkastella monin eri tavoin. Yhtä oikeaa kirjaimellista tulkintaa ei rakennu.

Vaikka Pietarisen runot ovat monimerkityksisiä, niissä mainitut asiat ja ilmiöt rakentuvat suhteessa toisiin. Yksin ja toisin muistuttaakin, että sekä yksin oleminen rakentuu suhteessa toiseen, toisen puuttumiseen, mutta myös toisinpäin: kun on jonkun kanssa, ei välttämättä voikaan olla yksin.

Toisen poissaolo yhden välttämätön ja riittävä ehto
Yhden poissaolo toisen välttämätön ja riittävä ehto

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin
WSOY 2018
61 s.
Pisteitä: 4/5

Kommentit

  1. Sain bloggauksestasi uusia ideoita Pietarisen hienoon kokoelmaan. Tätä teosta ei ihan hetkessä ammennetakaan tyhjiin... Luin tätä elämän kiertokulun kirjana, toden ja epätoden leikkinä, enkä päässyt edes noihin yksinäisyyden pohdintoihin asti. Tosiaan monimerkityksellistä runoutta! Pitänee lukea tämä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä parasta, kun löytää lisää tulkintoja teoksiin. Ja tämä on tietty runoudessa ihan yksi kiehtovimmista asioista, se, miten monella tavalla samaa kokoelmaa voi lukea.

      Poista
  2. En ole vielä tätä kokoelmaa saanut käsiini, mutta haluan tämän kyllä ehdottomasti lukea. Kiinnostavalta vaikuttaa tuo liikehdintä yhden ja toisen välillä ja hienosti tuot sitä esiin.

    Mukavaa keskiviikkoa! Rock rock!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan jo ajatuksiasi tästä, kun osaat aina niin hienosti kielentää runoutta ja sen merkityksiä. Mukavaa päivää sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti